< <
2 / total: 22
Koraanin Peruskäsitteet - Harun Yahya
KORAANIN PERUSKÄSITTEET
   

 


EPÄJUMALANPALVELUS


”Shirk,” epäjumalanpalveluksesta arabian kielessä käytettävä sana, tarkoittaa ”kumppanuutta/yhteen liittämistä”.

      Koraanissa epäjumalanpalveluksella tarkoitetaan minkä tahansa toisen olennon, henkilön tai käsitteen liittämistä Allahiin niin, että sitä pidetään samanarvoisena Allahin kanssa, ja tämän virheellisen uskomuksen mukaan toimimista.

      Koraanin käännöksissä epäjumalanpalvelus selitetään ”kumppanin liittämiseksi Allahin rinnalle”. Asia ilmaistaan näin: ”muun kuin Allahin pitäminen jumalana” tai ”jonkin muun jumalan kuin Allahin palvominen”.

      Laajimmassa merkityksessään epäjumalanpalvonta merkitsee kiinnittymistä muihin periaatteisiin, arvoihin tai elämäntapaan, kuin Koraanin opetusten ja moraaliarvojen kanssa yhteneviin sellaisiin. Muunlaisia periaatteita noudattava asettaa näiden periaatteiden alullepanijan Allahin rinnalle. Tällainen henkilö voi olla isä, isoisä tai esi-isä; se voi olla yhteiskunta, johon ihminen kuuluu, ja jota hän ihannoi; se voi olla jonkin ideologian perustaja tai sen seuraajien edustama filosofia. Tämän laajemman määritelmän mukaan mitä tahansa muuta elämäntapaa kuin Koraanin osoittamaa noudattava ihminen siis harjoittaa epäjumalanpalvontaa. Hän voi kutsua itseään ateistiksi, kristityksi tai juutalaiseksi. Hän saattaa jopa vaikuttaa muslimilta; hän rukoilee säännöllisesti, paastoaa ja noudattaa islamin lakeja. Tästä huolimatta ihminen, joka elättelee Koraanin vastaisia ajatuksia, on yksinkertaisesti epäjumalanpalvoja; hänen ajatuksensa todistavat hänen hyväksyvän jonkin muun kuin Allahin hallitsijakseen.

      Epäjumalanpalvelus ei välttämättä edellytä Allahin olemassaolon kiistämistä. Valtaosa epäjumalanpalvojista pikemminkin vain välttää sellaisen ”arvonimen” tunnustamista. Kaikkea moralisointia välttäen he huiputtavat itseään läpi elämänsä. Vielä Tuomion Päivänäkin he kiistävät koskaan palvoneensa epäjumalia. Heitä kuvaa seuraava jae:

      ”Kun me kokoamme heidät yhteen, me kysymme monijumalaisilta: ”Missä nyt ovat ne, joita te asetitte Allahin rinnalle?” He eivät osaa vastata kuin: ”Kautta Allahin, Herramme, emme me olleet monijumalaisia.” Katso, kuinka he valehtelevat itseään vastaan, kun se, mitä he ovat sepittäneet, on kadonnut heiltä.” (6:22-24)

      Epäjumalanpalvelija ei välttämättä julista uskomuksiaan. Ainakaan hän ei todista: ”Täten otan tämän jumalaisen olennon jumalaksi Allahin rinnalle ja vannon hänelle uskollisuutta”. Usko epäjumalaan asuu ensisijaisesti sydämessä ja ilmenee sanoissa ja teoissa. Koraanin näkökulmasta sen pohjalla piilee jonkin muun olennon arvottaminen Allahin edelle. Esimerkiksi toisen ihmisen mielipiteen tai tahdon arvostaminen Allahin tahtoa enemmän, tai toisten ihmisten pelko Allahin pelkäämisen sijaan, tai kiintymys toiseen ihmiseen mieluummin kuin Allahiin, ovat esimerkkejä Koraanissa kuvatusta epäjumalanpalveluksesta.

     Edellä kuvatusta ilmenee selvästi, että epäjumalanpalvonta on rakkauden suuntaamista Allahista muihin olentoihin. Epäjumaliin kohdistuvaa voimakasta kiintymystä kuvataan seuraavassa jakeessa:

      ”Jotkut ihmiset asettavat Allahille vertaisia, joita he rakastavat niin kuin Allahia, mutta uskovaiset rakastavat Allahia enemmän. Kunpa pahantekijät rangaistuksen nähdessään  ymmärtäisivät, että kaikki valta kuuluu Allahille ja että Allah on ankara rankaisemaan!”  (2:165)

      Tämä jae ilmaisee selkeästi, että vääriin ihmisiin kohdistettu ”rakkaus” valaa pohjan ”joidenkin muiden kuin Allahin palvomiselle”, samoin kuin epäjumalanpalvonnalle. Toisin kuin uskovat, ei-uskovat eivät koskaan pysty ylläpitämään läheistä suhdetta Luojaansa. He rakastavat itseään tai toisiaan, tai molempia; he jakavat rakkautensa isiensä, poikiensa, veljiensä, vaimojensa, aviomiestensä, rakastettujensa ja muiden läheistensä kesken. Ei-uskovat tuntevat kiintymystä myös elottomiin asioihin tai käsitteisiin, kuten rahaan, omaisuuteen, taloihin, autoihin, arvoasemiin ja maineeseen jne.

      Kaikkien elollisten ja elottomien olioiden upeat ja verrattomat ominaisuudet ovat vain Allahin rajattomien attribuuttien heijastusta. Näiden piirteiden ainutlaatuinen haltija on Allah, ainoa uskollisuuden, omistautumisen ja rakkauden arvoinen. Mihinkään muuhun kiinnittyminen on vain kumppanien nostamista Allahin rinnalle.

      Eräässä toisessa jakeessa vahvistetaan profeetta Aabrahamin sanoin, että ei-uskovat jättävät Allahin ja lujittavat sidettään epäjumaliinsa:

      ”Aabraham sanoi: ”Te olette ottaneet palvottavaksenne Allahin lisäksi jumalankuvia miellyttääksenne toisianne tässä elämässä, mutta ylösnousemuksen päivänä te kiellätte ja kiroatte toisenne. Te saatte sijanne tulessa, eikä kukaan teitä auta.” (29:25)
     
Rakkaus naisiin on vaikuttavin esimerkki vertaisten liittämisestä Allahin rinnalle rakkauden sitein. Nainen voi olla kuka tahansa – puoliso, tyttöystävä tai jopa sellainen nainen, jota kohtaan tunnettu viehtymys on platonista. Jos naiseen tunnettu rakkaus saa miehen ajautumaan eroon Allahista, näkemään naisen yhtä tärkeänä tai tärkeämpänä kuin Allah, niin kyseessä on ilmeinen ”vertaisen liittäminen Allahin rinnalle”. Tällaisella asenteella, jota yhteiskunta pitää viattomana, on vakavia seuraamuksia Allahin edessä:

      ” Ne, joita te rukoilette Hänen lisäkseen, ovat vain naispuolisia olentoja ja niskuroiva Saatana” (4:117).

      Sama pätee naisiin. Tällaista Allahin edessä sopimatonta rakkautta rohkaistaan ja lietsotaan moderneissa yhteiskunnissa ”viattomien” nimikkeiden ”rakkaus”, ”romantiikka” ja ”seurustelu” varjolla. Romantiikan aivopesulla – joka kohdistetaan erityisesti nuoriin – on järisyttävä vaikutus nouseviin sukupolviin. Se muodostaa vakavan esteen nuoren mielen ja tietoisuuden terveelle kehitykselle. Tämän ideologisen muokkauksen seurauksena syntyy heikolla ymmärryksellä varustettuja sukupolvia. Tällaisissa olosuhteissa yhteiskunnan jäsenet elävät täysin tietämättöminä olemassaolonsa merkityksestä maan päällä ja uskonsa ja uskontonsa hälyttävistä tarpeista. Ihmiset takertuvat piittaamattomaan elämäntapaansa tietämättä, mitä Allahin rakastaminen tai Hänen pelkäämisensä todella tarkoittavat.

Toinen ihmisiä shirkiin johdattava syy on pelko. Samoin kuin rakkautta, ihmisen tulisi tuntea pelkoa vain Allahia kohtaan. Luotuja olentoja pelkäävä liittää pelkonsa kohteisiin voimaa ja mahtia. Tämä merkitsee puhtaasti ja yksinkertaisesti uskoa epäjumaliin. Allah on sanonut:

      ”Älkää ottako itsellenne kahta jumalaa, sillä on vain yksi Allah. Minua teidän kuuluu pelätä!” Hänelle kuuluu kaikki taivaassa ja maassa ja Häntä tulee palvoa. Pelkäisittekö te muita kuin Allahia?” (16:51-52)

      Ei-uskovat pelkäävät paljon muita ihmisiä. Tämä kerrotaan Koraanissa:

      ”Kun heidän osakseen (sitten) säädettiin taisteleminen, toiset heistä pelkäsivät ihmisiä niin kuin Allahia tulisi pelätä tai vieläkin enemmän ja sanoivat: ”Herramme, miksi olet käskenyt meitä taistelemaan? Miksi et antanut meille lykkäystä määrätyksi ajaksi?” – (4:77)

Rakkauden ja pelon lisäksi on muitakin asenteita, jotka vievät ihmisiä epäjumalanpalvontaan.

      Epäjumalanpalvonnan peruslähtökohta on jonkin ihmisen tai asian asettaminen Allahin edelle, kuten tapahtuu esimerkiksi tavoiteltaessa jonkun ihmisen hyväksyntää Allahin hyväksynnän kustannuksella, tai pelättäessä tai rakastettaessa jotain samassa määrin kuin Allahia… tai kun ihminen tekee jonkin eteen sellaista, mitä ei tee Allahin eteen, tai uhratessa jotain, mitä ei uhraisi Allahin miellyttämiseksi.

      Edelliset esimerkit huomioonottaen olisi todella pinnallista määritellä epäjumalanpalvonta patsaiden kumartamiseksi. Tämä on ei-uskovien argumentti, jolla he puolustavat näkemystään, jonka mukaan epäjumalanpalvelus päättyi, kun Kaaban jumalkuvat islamin alkuaikoina tuhottiin. Jos tämä pitäisi paikkansa, sadat uskovia epäjumalanpalveluksesta varoittavat ja sitä yksityiskohtaisesti kuvailevat jakeet olisivat tarpeellisia vain muutamalle alkuperäisheimolle meidän aikanamme – ajatus, joka on täydellisesti Koraanin luonteen vastainen. Koraani, joka säilyttää ajankohtaisuutensa ja pätevyytensä Tuomion Päivään saakka, ilmoittaa myös, että kaikkina aikoina pakanat ovat eläneet uskovien rinnalla:

      ”Olet huomaava, että eniten vihaavat uskovia juutalaiset ja monijumalaiset…” (5:82)

      ”Kääntykää katuvina Hänen puoleensa, pelätkää Häntä ja pitäkää rukouksenne älkääkä asettako muita Hänen rinnalleen niin kuin tekivät ne, jotka ovat hajaantuneet uskossaan ja muodostaneet erillisiä ryhmiä, ja jokainen ryhmä tyytyy siihen, mitä sillä on.” (30: 31-32)

      Kuten nämä jakeet kertovat, yksi monijumalaisten yhteisöjen tunnusomaisimpia piirteitä on niiden suhtautuminen oikeaan uskontoon; ne hylkäävät joitain Allahin ilmoittaman uskonnon käskyistä ja luovat näin rajalinjoja uskonnon sisälle. Eri ryhmittymiin kuuluvat uskovat itse ainoina olevansa oikealla tiellä ja taistelevat toisia vastaan. On kuitenkin muistettava, että pieninkin poikkeama Koraanista on Allahin ilmoituksen muuttamista tai siihen lisäämistä, ja näin ollen monijumalaisuuden lähde.

      Allaolevat jakeet toteavat, ettei Allah hyväksy mitään pakanoiden tekoja, edes heidän rukouksiaan ja palvontatekojaan:

      ”Sinulle ja niille, jotka olivat ennen sinua, on annettu ilmoitus: Jos asetat muita Allahin rinnalle, tekosi valuvat hukkaan, ja sinä joudut perikatoon.” (39: 65)

      ”Ihmiset antavat Allahille osuuden siitä viljasta ja karjasta, jonka Hän on antanut kasvaa, ja sanovat: ”tämä kuuluu Allahille” – näin he väittävät – ”ja tämä kumppaneillemme.” Heidän kumppaniensa osuus ei saavu Allahille, mutta Allahin osuus tulee myös heidän kumppaneilleen. Onpa heidän jakonsa huono!”(6:136)

      Uskova voi langeta monenlaisiin synteihin. Näiden syntien takana ei kuitenkaan ole kapinointia tai vastaavaa aikomusta tai toimintaa Allahia vastaan. Epäjumalanpalvonnan erottaa muista synneistä se, että siinä kohotetaan toinen palvonnan kohde Allahin rinnalle ja sepitetään valhe Allahia vastaan. Tästä syystä epäjumalanpalvonta on synneistä suurin. Tavallaan se on epäkunnioituksen ilmentymä Allahia kohtaan.

      Allah mainitsee myös Koraanissa, että antaa anteeksi kaikkia muita syntejä paitsi epäjumalanpalvelusta:

      ”Allah ei anna anteeksi sitä, että Hänen rinnalleen asetetaan muita jumalia, mutta kaiken muun Hän antaa anteeksi, kenelle tahtoo. Joka asettaa vertaisia Allahille, on tehnyt hirveän synnin.” (4:48)

      ”Allah ei anna anteeksi sitä, että Hänen rinnalleen asetetaan muita jumalia, mutta kaiken muun Hän antaa anteeksi, kenelle tahtoo. Joka asettaa muita jumalia Allahin rinnalle, on eksynyt kauas.”
 (4:116)

      Siksi Allah varoittaa uskovia epäjumalanpalvonnasta monissa Koraanin jakeissa pyrkien estämään heitä lankeamasta tähän synneistä suurimpaan. Koraani selittää epäjumalanpalvontaa yksityiskohtaisesti:

      ”Uskovaiset! Totisesti, uskottomat ovat epäpuhtaita.” (9:28)

      ”Suorittakaa pyhiinvaelluksenne hanifeina (oikeauskoisina; suom. huom.) Allahia kohtaan asettamatta ketään Hänen rinnalleen. Joka asettaa Allahille vertaisia, on kuin mies, joka putoaa taivaasta ja jonka linnut sieppaavat tai tuuli kantaa kaukaiseen paikkaan.” (22:31)

      ”Kääntykää katuvina Hänen puoleensa, pelätkää Häntä ja pitäkää rukouksenne älkääkä asettako muita Hänen rinnalleen.” (30:31)

      ”Luqman neuvoi poikaansa: ”Poikani, älä aseta ketään Allahin rinnalle, sillä se on suuri vääryys.” (31:13)

      ”Sano: Olen ihminen niin kuin tekin. Minulle vain annetaan ilmoitus, että teidän Allahinne on yksi Allah. Joka toivoo tapaavansa Herransa, tehköön hyviä töitä älköönkä palvoko ketään muuta Herransa rinnalla.” (18:110)

      Mikään elävä tai eloton, mitä uskottomat nostavat palvontansa kohteeksi, ei millään tavalla omaa mitään jumalallisia attribuutteja.

      Allah sanoo Koraanissa, että nämä epäjumalat eivät pysty vahingoittamaan eivätkä hyödyttämään ketään (10:18), eivät pysty luomaan mitään (10:34 ja 7:191), eivät voi auttaa ketään tai edes itseään (7:192), eivätkä johdattaa oikealle tielle (10:35). Tästä luontaisesta voimattomuudesta huolimatta uskottomat nostavat epäjumalia Allahin rinnalle. Pääasiallinen syy tällaiseen asennoitumiseen on, että Allah suo joitain ominaisuuksiaan näille luoduille.

      Kaikki arvovalta, suvereniteetti, yliherruus ja vauraus, joita ihminen hallitsee, kuuluvat tosiasiallisesti Allahille. Ihmisiä koetellakseen Allah suo heille joitain attribuuttejaan tässä elämässä. Voiman, vallan ja vaurauden liittäminen jonkun persoonallisuuteen ja pelon ja kunnioituksen tunne tätä ihmistä kohtaan on yksinkertaisesti vertaisten asettamista Allahin rinnalle. Kyseinen ihminen ei ole jumalainen olento eikä omaa minkäänlaista valtaa aikaansaada mitään itse. Tässä yhteydessä lienee tarpeetonta mainita, että epäjumalat ovat vain kuvitelmia, jotka ihminen luo mielessään. Koraanissa asiaa kuvataan näin:

      ”Eivätkö Allahille kuulukin kaikki, jotka ovat taivaassa tai maassa, ja epäjumalat, joita he asettavat Hänen rinnalleen ja joita he seuraavat? He vain noudattavat omia luulojaan ja arvailujaan.” (10:66)

      Jotain muuta kuin Allahia palvova ihminen tulee katumaan hitauttaan sen ymmärtämisessä, ettei hänen palvontansa kohteilla ollut ainuttakaan hyvettä. Epäjumalat, joita he pitävät Allahia parempina tässä elämässä, tulevat johtamaan heidät suureen ahdinkoon tuonpuoleisessa. Nuo epäjumalat ovat myös pääasiallinen syy siihen, miksi uskottomat ottavat vihollisekseen Allahin, jolle ainoana kuuluu voima, valta, kunnia ja loisto, ja joka on ainoa Suojelijaksi kelpaava. Tuomion päivänä heidän kohtalonsa tulee olemaan seuraavissa jakeissa kuvatun kaltainen:

      ” Sinä päivänä, jona me kokoamme heidät, me sanomme niille, jotka asettivat muita Allahin rinnalle: ”Pysykää paikoillanne, te ja epäjumalanne!” Sitten me erotamme heidät toisistaan, ja heidän epäjumalansa sanovat: ”Ette te meitä palvoneet! Allah riittää todistajaksi meidän välillämme. Emme me piitanneet teidän palvonnastanne.” Silloin jokainen sielu saa tuta, mitä on aiemmin tehnyt. Uskottomat viedään takaisin Allahin, heidän oikean isäntänsä luo, ja se, mitä he ovat valheellisesti sepittäneet, katoaa heiltä.” (10: 28-30)

      ”Sitten heiltä kysytään: ”Missä ovat nyt ne, joita te asetitte Allahin rinnalle?” ja he vastaavat: ”Ne ovat kadonneet meiltä. Tai emme me koskaan mitään rukoilleetkaan.” Näin Allah eksyttää uskottomat.” (40:73-74)

Koraani määrittelee uskottomien määränpään seuraavasti:

      ”Vasta kun he näkivät meidän voimamme, he sanoivat: ”Me uskomme nyt yksin Allahiin ja kiellämme ne, joita asetimme Hänen rinnalleen.” Mutta ei heitä hyödyttänyt heidän uskonsa enää, kun he jo näkivät meidän voimamme. Tämä on ollut Allahin tapa jo aiempien ihmisten kohdalla. Silloin uskottomat jäivät tappiolle.” (40:84-85)
 
   
    
2 / total 22
You can read Harun Yahya's book Koraanin Peruskäsitteet online, share it on social networks such as Facebook and Twitter, download it to your computer, use it in your homework and theses, and publish, copy or reproduce it on your own web sites or blogs without paying any copyright fee, so long as you acknowledge this site as the reference.
About this site | Make your homepage | Add to favorites | RSS Feed
All materials can be copied, printed and distributed by referring to this site.
(c) All publication rights of the personal photos of Mr. Adnan Oktar that are present in our website and in all other Harun Yahya works belong to Global Publication Ltd. Co. They cannot be used or published without prior consent even if used partially.
© 1994 Harun Yahya. www.harunyahya.com - info@harunyahya.com
page_top