< <
4 / total: 22
Koraanin Peruskäsitteet - Harun Yahya
KORAANIN PERUSKÄSITTEET
   

 


SIELUN KAKSI PUOLTA

Sielu (arabiaksi ”nafs”) merkitsee Koraanissa yleensä egoa tai persoonallisuutta. Koraanissa Allah selittää sielun kahta puolta: sitä, joka houkuttelee pahoihin tekoihin, ja toista, joka puolustautuu kaikkia pahan juonia vastaan. Koraanin suura Ash-Shams sanoo näistä selkeästi:

      ”(Kautta) sielun ja sen muovaajan, joka antaa sen mieltyä syntiin tai hurskauteen: joka tekee parannuksen, menestyy, mutta joka turmeltuu, saa pettyä.” (91:7-10)

      Näiden jakeiden antama tieto sielusta on erittäin tärkeää: ihmistä luodessaan Allah teki sieluun pahan mahdollisuuden. Pahuus, arabiaksi ”fucur”, tarkoittaa ”oikeamielisyyden rajojen rikki raastamista”. Uskonnollisena terminä se tarkoittaa ”synnin tekemistä ja kapinan lietsomista, valehtelua, tottelemattomuutta, väärinkäytöksiä, aviorikosta, moraalin turmelusta…”

      Suura Ash-Shamsin perusteella tiedämme, että pahan puolen lisäksi Allah istutti sieluun omantunnon, tunteen siitä, mikä sille on oikein ja mikä väärin. Jakeen loppuosasta tiedämme, että se, joka vilpittömästi tunnustaa sielunsa taipumuksen pahaan ja puhdistaa sen Allahin ilmoituksen johdattamana, tulee saavuttamaan pelastuksen ikuisiksi ajoiksi. Tämä on todellakin varma ja tosi pelastuminen: Allahin hyväksynnän, armon ja taivaan ansaitseminen – kun taas ne , jotka eivät onnistu karkottamaan pahuutta sieluistaan, tulevat kohtaamaan kauhistavan lopun.

      Tässä kohdassa voidaan vetää tärkeä johtopäätös: jokaisessa sielussa on pahuus itsessään; ainoa keino sen puhdistamiseksi on hyväksyä tämä ja noudattaa Allahin asettamia rajoja Hänen johdatustaan seuraten.

      Ero uskovien ja uskottomien välillä käy nyt selväksi. Vain Koraanin opetus tarjoaa syvällisen näkemyksen sielun pahasta puolesta ja keinot sen parantamiseksi. Sielun pahuuden tunnistaminen ja puhdistaminen ovat tosi uskonnon ja sitä välittävien lähettiläiden tuntomerkkejä.

      Suura Al-Baqaran 87. jakeessa juutalaisia puhutellaan seuraavasti:

”Niskuroitteko te joka kerran, kun profeetta tuo teille käskyjä, joista te ette pidä? Toiset te kielsitte, toiset tapoitte.”

      Kuten jakeessa todetaan, uskottomat yksinkertaisesti antautuvat sielujensa pahuudelle ja näin haastavat tosi uskonnon lähettiläineen. Tällaiset ihmiset eivät onnistu pelastamaan sielujaan ahneudelta, kuten suura Ash-Shamsissa selitetään.
      Näin ollen voimme hyvin huomata, että kaikki uskottomat osoittavat täydellistä tottelevaisuutta ja alistumista sieluissaan asuvaa pahuutta kohtaan. Tämä tarkoittaa, että he ovat ymmärrystä vailla. He elävät vaistojensa varassa; heidän kaikkia ajatuksiaan ja käyttäytymistään inspiroi heidän sielujensa pahuus. Tämä on myös yksi syy sille, miksi uskottomia verrataan Koraanissa eläimiin.

      Uskovat taas ovat tietoisia Allahin olemassaolosta. He pelkäävät Häntä ja siksi noudattavat Hänen rajoituksiaan huolella. Allahin inspiraatio johdattaa heitä aina. He eivät koskaan antaudu sielujensa pahuudelle, eivät kätke, vaan paljastavat sen ja suojautuvat sitä vastaan Allahin johdatuksen mukaisesti. Profeetta Joosefin sanat ohjaavat uskovia oikeamieliseen käyttäytymiseen:

 ”En väitä itseäni viattomaksi; sielu yllyttää ihmistä jatkuvasti pahaan, ellei Herrani sitä armahda. Herrani on Anteeksiantavainen, Armelias.” (12:53)

      Tuntien sielun alituisen taipumuksen pahaan uskovan tulee jatkuvasti varoa väärinkäytöksiä, joihin hänen sielunsa saattaisi sekaantua.

      Edellä kerrotun perusteella tunnemme nyt sielun pahan puolen. Siitä huolimatta sielu on aina avoin oikeamielisille kimmokkeille, toisin sanoen: Allahin johdatukselle. Tämä johdatus saa ihmisen kääntymään sisäänpäin ja hillitsemään sieluaan alempien halujensa tyydyttämisessä. Tätä oikeamielisyyteen kehottavaa innoitusta, hyvän ja pahan erottamisen taitoa kutsutaan yleensä ”omaksitunnoksi”.

      Omatunto on ihmissielun sisäinen, erehtymätön kompassi, joka jatkuvasti kutsuu ihmistä oikeamielisyyteen. Tässä mielessä omatunto on tavallaan Allahin kuiskaus. Jos ihminen kuuntelee tätä ääntä ja omaksuu Koraanin perusperiaatteet, hän tulee aina kulkemaan oikeaa tietä.

      Niin kauan kuin ihminen seuraa omantuntonsa ääntä, hän ilmentää Allahin ominaisuuksia persoonallisuudessaan. Allah on pohjattoman armelias ja armollinen; Hänelle alistuva ihminen on aina armollinen toisia kohtaan. Allah on äärettömän älykäs, joten Häntä seuraava ihminen on myös älykäs. Mitä läheisemmäksi ihminen tuntee itsensä Allahin kanssa ja mitä enemmän hän Allahille alistuu, sitä puhtaammaksi hän tulee Allahin edessä:

      ”Ne, jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä, ovat parhaimmat luodut.” (98:7)

      Ihmisen omatunto toimii kaikkien Allahin määräysten mukaisesti. Omantunnon kriteerit Koraanissa poikkeavat kuitenkin melkoisesti yhteiskunnan yleisesti tuntemasta omastatunnosta. Kulkukoirien ruokkiminen tai almun antaminen kerjäläiselle ovat tyypillisiä esimerkkejä siitä, millaiseksi omantunnon seuraaminen yhteiskunnassa luontaisesti ymmärretään. Uskovan omatunto taas vaatii täydellistä mukautumista Koraanin käskyihin ja kieltoihin. Lisäksi hän tulkitsee ja soveltaa Koraanissa yleisellä tasolla mainittujen asioiden yksityiskohtia omantuntonsa johdattamana.

      Esimerkiksi, Allah käskee ihmistä käyttämään sitä, mikä jää jäljelle hänen tyydytettyä perustarpeensa. Ihminen voi määritellä tarpeidensa laajuuden vain sielunsa avulla. Jos omatunto ei ole herkkä, ihminen ei varmastikaan pysty arvioimaan tarpeitaan oikeudenmukaisesti, eikä täyttämään Allahin asettamaa tarkoitusta parhaalla mahdollisella tavalla.

      Jokapäiväisessä elämässään ihminen kohtaa jatkuvasti tilanteita, joissa joutuu tekemään valintoja. Kuitenkin vain yksi valinta toteuttaa Allahin tahdon parhaiten. Uskovan odotetaan tekevän oikea valinta, johon Allahin kuiskaus ohjaa. Itse asiassa ihminen kuulee tämän oikeaan kehottavan äänen heti ensimmäiseksi päätöksentekohetkellä. Vasta sitten, toisessa vaiheessa, astuu sielu mukaan kuvaan ja kääntää huomion muihin, sopimattomiin vaihtoehtoihin. Tällöin sielu kuiskailee tekosyitä väärämielisiä vaihtoehtoja perustellen. Koraani kuvaa näitä ”tekosyitä” monissa jakeissa.

      Uskovien pitäisi osata suhtautua oikein näihin kuiskutteluihin, eli yksinkertaisesti olla välittämättä niistä, olla kuuntelematta niitä, ja jatkaa omantuntonsa osoittamaa tietä. Koraanin omastatunnosta tarjoamien esimerkkien tulisi saada ihminen pohtimaan tätä. Seuraavassa jakeessa kerrotaan uskovista, jotka surevat syvästi sitä, että eivät voi osallistua taisteluun:

      ”Heikoille, sairaille ja varattomille ei kotiin jäämistä lasketa synniksi, kunhan he vain ovat vilpittömiä Allahia ja Hänen lähettilästään kohtaan. Hyväntekijöissä ei ole moitteen sijaa. Allah on Anteeksiantava, Armelias. Moitteen sijaa ei ole myöskään niissä, jotka tulivat luoksesi, jotta antaisit heille ratsun, ja kun sanoit: ”Ei minulla ole antaa teille ratsuja”, he kääntyivät pois silmät kyynelissä pahoillaan siitä, ettei heillä ollut, mitä kuluttaa Allahin tiellä.” (9:91-92)

      Vihollista vastaan taisteleminen luonnollisesti sisältää vaaran. Se, joka päättää osallistua taisteluun, todella vaarantaa henkensä tai terveytensä. Tästä huolimatta profeettamme ajan uskovat osoittivat voimakasta taisteluintoa Allahin asian puolesta ja kokivat jopa syvää murhetta, jolleivät pystyneet taistelemaan. Tämä on todella kouriintuntuva esimerkki omastatunnosta Koraanin kertomana.

      Sielun paha puoli ei pysty johtamaan uskovaa harhaan yhtäkkisesti. Pikemminkin se rohkaisee piittaamattomuuteen niitä velvollisuuksia kohtaan, joita uskovan on Allahin tiellä täytettävä. Erilaisin tekosyin sielu yrittää horjuttaa sitoutumista Allahin määräysten noudattamiseen. Sielun vaikutus muuttuu syvällisemmäksi aina, kun uskova antaa periksi sen mieliteoille. Tällaisen tien vaikutus uskoon on tuhoisa, ja saattaa jopa johtaa epäuskoon. Olivatpa olosuhteet millaiset hyvänsä, uskovan on noudatettava Allahin määräyksiä ja poikkeuksetta tukahdutettava itsekkäät mielihalunsa. Allah puhuttelee palvelijoitaan seuraavasti:

      ”Pelätkää Allahia niin paljon kuin voitte ja kuunnelkaa, totelkaa ja jakakaa omaisuuttanne; se on hyväksi teille itsellenne. Ne menestyvät, jotka varjelevat sielunsa ahneudelta.” (64:16)

      Tässä jakeessa Allah käskee uskovia pelkäämään Häntä, tottelemaan Häntä ja kuuntelemaan Hänen päätöksiään. Heidän odotetaan myös käyttävän omaisuuttaan Allahin tarkoituksiin, sillä tämä pelastaa uskovat ”sielujensa ahneudelta” ja auttaa heitä saavuttamaan todellisen vaurauden. Toinen jae julistaa:

      ”Joka piti himonsa kurissa ja pelkäsi hetkeä, jolloin joutuu Herransa eteen, saa sijansa Paratiisissa.” (79:40-41)

      Itsekkäistä intohimoista vapautuneeseen ja täten Allahin suosion ja taivaan saavuttaneeseen sieluun viitataan Koraanissa ”levollisena, levon löytäneenä sieluna”.

      ”(Oikeamieliselle sielulle sanotaan:) ”Oi levon löytänyt/levollinen sielu, palaa Herrasi luo tyytyväisenä ja rakastettuna, astu palvelijoitteni joukkoon ja käy puutarhaani!” ( 89:27-30)

     Sitä vastoin ne, jotka eivät onnistu puhdistamaan sielujaan, vaan ansaitsevat Helvetin, ovat täynnä pahaa mieltä tekemiensä syntien vuoksi. Biljoonien kautta aikojen eläneiden ihmisten murhe ja katumus on karmeaa katseltavaa. Tämä on kiistaton todellisuus, joka odottaa uskottomia. Tämä päivä on todellinen; niin todellinen, että Allah kutsuu ”itseään soimaavan sielun” todistamaan heti ylösnousemuksen päivän jälkeen:

      ”Minä vannon kautta ylösnousemuksen päivän. Minä vannon kautta moittivan sielun.” (75:1-2)

 
   
    
4 / total 22
You can read Harun Yahya's book Koraanin Peruskäsitteet online, share it on social networks such as Facebook and Twitter, download it to your computer, use it in your homework and theses, and publish, copy or reproduce it on your own web sites or blogs without paying any copyright fee, so long as you acknowledge this site as the reference.
About this site | Make your homepage | Add to favorites | RSS Feed
All materials can be copied, printed and distributed by referring to author “Mr. Adnan Oktar”.
(c) All publication rights of the personal photos of Mr. Adnan Oktar that are present in our website and in all other Harun Yahya works belong to Global Publication Ltd. Co. They cannot be used or published without prior consent even if used partially.
© 1994 Harun Yahya. www.harunyahya.com - info@harunyahya.com
page_top