< <
19 / total: 22
Koraanin Peruskäsitteet - Harun Yahya
KORAANIN PERUSKÄSITTEET
   

 


Vaatimattomuus ja ylimielisyys

Vaatimattomuus on yksi kaikkein olennaisimmista, keskeisimmistä käsitteistä, joista Koraanissa toistuvasti muistutetaan. Vaatimattomuus ja nöyryys ovat uskon merkkejä, kun taas ylimielisyys on tunnusomaista epäuskolle.

Vaatimattomuus liitetään uskoon ja ylimielisyys epäuskoon siksi, että usko johdattaa ihmisen ymmärtäväisyyteen ja viisauteen, mutta epäusko estää häntä saavuttamasta näitä ominaisuuksia. Viisaus rakentaa tietoisuutta Allahista, eikä ihminen, jonka sydämessä asuu usko, rohkene käyttäytyä ylemmyydentuntoisesti. Hän myöntää auliisti, että Allah hallitsee kaikkea, eikä hän, ihminen, ole muuta kuin palvelija, jolle on suotu monia suosionosoituksia. Ymmärtäväinen ihminen näkee Allahin voiman kaikessa ja käsittää omat vajavaisuutensa: ihminen on heikko, kärsii nälästä, on altis sairauksille, tuntee kipua, eikä voi estää vanhenemistaan. Hän ei luonut itseään, eikä siten voi välttää kuolemaa. Haavoittuvassa kehollisuudessaan hänen kohtalonaan on elää tietty aika ja tulla sitten lasketuksi hautaansa. Lopulta hänen on palattava Luojansa luo. Hänellä ei ole minkäänlaista syytä ylemmyydentuntoon. Vaikka hän tuntisi olevansa jotain, kaikki on saatu lahjaksi Allahilta. Hänen velvollisuutensa on osoittaa kiitollisuutta, ei ylemmyydentuntoa. Luojansa tunnustaminen ilmenee tavassa, jolla ihminen käyttäytyy. Hän on täysin tietoinen heikkouksistaan Allahin edessä; tältä hän ei kuitenkaan näytä toisten silmissä. Päinvastoin, muut tuntevat hänet arvokkuudesta, kunniallisuudesta, vaatimattomuudesta, itseluottamuksesta ja kypsyydestä.

Kykenemättömyydessään kuvitella Allahia epäuskovat jäävät tyhjän ylpeytensä ja ylimielisyytensä vangeiksi. He näkevät itsensä erillisinä, Allahista riippumattomina identiteetteinä. He arvostavat itseään hyvien ominaisuuksiensa, kuten älykkyyden, terveyden, ulkonäön ja saavutustensa vuoksi ajattelematta, että nämä kaikki ovat Allahin antamia, ja ne voidaan riistää milloin tahansa. Ei-uskovien luonteessa on myös toinen puoli, alemmuuskompleksi. Se on yleensä seurausta epäonnistumisesta jonkin aseman tai elintasoseikan saavuttamisessa. Täysin tietämättöminä sellaisista avainkäsitteistä, kuin Allahin tahtoon tyytyminen ja Häneen luottaminen, ei-uskovat saattavat kärsiä erilaisista komplekseista, yleensä joko ylemmyys- tai alemmuus- sellaisista. Koraani kuvaa heidän tilaansa:

”Niiden sydämessä asuu turha ylpeys, jotka kiistelevät Allahin merkeistä, vaikka he eivät ole saaneet siihen lupaa. Turvaa Allahiin, sillä Hän on Kuuleva, Näkevä.” (40:56)

Tällaiselle ihmiselle vain omalla olemassaololla on merkitystä. Hänelle kaikki näyttäytyy vain keinoina tyydyttää omaa egoaan. Hän etsii jatkuvasti tilaisuutta kehua itseään. Hän kiistää epäonnistumisensa eikä koskaan myönnä tappion olevan tuttua. Jossain vaiheessa hän kehittää voimakkaan vihan uskontoa kohtaan. Perussyy tähän on uskonnon opettama ainutlaatuinen totuus, että ihminen on vain Allahin orja, jonka olemassaolo riippuu täysin Hänestä. Itsearvostuksensa kaikkialta saartamana hän tulee täysin sokeaksi uskonnon osoittamalla totuudelle. Tässä val(a)istuksen puutteessa hän pitäytyy tiukasti omassa näkökulmassaan. Koraani sanoo tällaisista ihmisistä:

”Niin he kielsivät merkkimme vääryyttään ja korskeuttaan, vaikka olivat itse vakuuttuneita niistä. Katso, kuinka syntisten kävi!” (27:14)

Tällaiset ylpeyteensä linnoittautuneet ihmiset elävät egoaan varten. Epäilemättä juuri he ovat kaikkein taipuvaisimpia pahaan. Seuraava jae varoittaa meitä heidän petollisesta lähestymistavastaan:

”Monet miellyttävät sinua puhumalla tästä elämästä ja he kutsuvat Allahin mietteidensä todistajaksi, mutta silti he ovat pahimpia vihollisiasi. Pois käännyttyään he kiirehtivät tekemään pahaa ja tuhoamaan viljan ja karjankasvun, mutta Allah ei pidä pahanteosta. Kun heille sanotaan: ”Pelätkää Allahia”, heidät valtaa ylpeys ilkitöistään! Helvetissä on heille kylliksi, ja se onkin kurja lepopaikka.” (2:204-206)

Toisessa jakeessa ylimielisten asennetta kuvataan seuraavasti:

”Voi valehtelevaa syntistä, joka kuulee Allahin merkkejä luettavan, mutta pysyy korskeana kuin ei olisi niitä kuullutkaan. Vie hänelle sanoma tuskallisesta rangaistuksesta!” (43:7-8)

Sen kieltäminen, minkä sielu ymmärtää, johtuu silkasta ylimielisyydestä. Tämä on avainasia pohtiessamme ylimielisyyden vaikutusta ikuiseen elämään. Ylimielisyyden valitseminen merkitsee tuskaa ja surua sekä tässä elämässä että tuonpuoleisessa. Siksi ylimielisyys on ihmisen katkerin vihollinen.

Myös Saatanan kapinoimisen ja eksymisen syynä oli ylimielisyys. Se on pohjimmiltaan pääasiallisena syynä kaikenlaisiin pahoihin tekoihin. Tämä selitetään Koraanissa Saatana lankeemuskertomuksessa:

”Herrasi sanoi enkeleille: ”Minä luon ihmisen savesta, ja kun olen tehnyt hänet ja puhaltanut häneen henkeni, kumartakaa häntä maahan asti.” Kaikki enkelit kumarsivat, paitsi Iblis, joka oli ylpeä ja kiittämätön. Allah kysyi: ”Iblis, miksi et kumarra kätteni luonusta? Oletko sinä liian ylpeä tai jalosyntyinen?” Iblis vastasi: ”Minä olen häntä parempi, sillä Sinä loit minut tulesta, mutta hänet savesta.” Silloin Allah sanoi: ”Ulos Paratiisista, sinä kirottu! Kiroukseni seuratkoon sinua hamaan tuomion päivään asti.” (38:71-78)

Saatana tässä esittämät lausunnot ovat hätkähdyttäviä; ne kuvastavat hänen ilkeää ja  pahansuopaa luonnettaan.  Saatana uskoi perusteettomasti omaan tärkeyteensä ja siitä seuraavaan ylemmyyteensä Aadamiin nähden. Hän unohti, että vain Allah voi ylentää tai alentaa luotujaan. Käskiessään enkeleitä kumartamaan Aadamia Allah totisesti korotti Aadamin muiden yläpuolelle. Kukaan järkiolento ei tohdi vastustaa Allahin käskyä. Silti Saatana rohkeni, ja lopputuloksena hänet kirottiin ikuisiksi ajoiksi.

Saatana toimii huonona esimerkkinä polkuaan seuraaville. Saatana kapinoi Allahia vastaan ja rohkaisee myös muita tekemään niin. Seuraavat jakeet valaisevat meille, miten ihminen johdetaan harhaan:

”Allah kysyi: Iblis, miksi sinä et kumarra?” Iblis vastasi: ”En minä kumarra ihmistä, jonka olet luonut savesta, muovattavasta mudasta.” Allah sanoi: ”Lähde siis täältä, sinä viheliäinen. Ole kirottu tuomion päivään asti.” Iblis pyysi: ”Herrani, anna minulle aikaa siihen asti, kunnes heidät herätetään henkiin.” Allah vastasi: ”Sinulle on annettu aikaa määrättyyn päivään asti.” Iblis sanoi: ”Herrani, koska johdatit minua harhaan, teen maallisen heidän silmissään haluttavaksi ja johdatan heidät kaikki harhaan.” (15:32-39)

Saatana haluaa myös muiden kulkevan harhaan. Tämä on psyykkisen tyydytyksen muoto, joka on yleinen myös ihmisillä. Saatanan tavoin rikoksentekijä haluaa muidenkin tekevän samaa ja jäävän kiinni. Samanlainen odotus huojentaa Saatanaa, toivo rikoksen ja myös rangaistuksen jakamisesta. Uskon hylkääviä ja Allahin olemassaolon kiistäviä lohduttaa, että ympärillä on muitakin eksyneitä. ”Kaikki tekevät niin” ja ”Jos kaikki nämä ihmiset joutuvat helvettiin, menen minäkin sinne” ovat usein lausuttuja ajatuksia. Ne ovat edellä kuvatun logiikan seurausta. Saatana tuntee Allahin, on totaalisen tietoinen Hänen olemassaolostaan ja myös Hänen voimastaan. Oman ylemmyyskompleksinsa ajamana hän kuitenkin odottaa erityiskohtelua ja haluaa nauttia tietyistä etuoikeuksista. Siksi hän kulkee harhaan kuullessaan käskyn kumartaa Aadamia. Ihminen ei jää Saatanaa vähäisemmäksi rikkomuksessaan: Koraanissa kuvaillaan, miten uskottomat kyllä tietävät ja tunnustavat Allahin olemassaolon, mutta kuvitellen itsensä jollain tavalla erityisiksi he haluavat nauttia etuoikeutetusta asemasta. Monet harhaan kulkevat ihmiset jopa kuvittelevat olevansa vieläkin ”Allahin rakastettuja palvelijoita”. Koraani mainitsee usein tämänlaisen mentaliteetin:

”Juutalaiset ja kristityt sanovat: ”Me olemme Jumalan lapsia, ja Hän rakastaa meitä.” Sano: ”Miksi Hän sitten rankaisee teitä teidän synneistänne? Ei, te olette vain ihmisiä, jotka Hän on luonut. Hän antaa anteeksi, kenelle tahtoo, ja rankaisee, ketä tahtoo. Jumalalle kuuluu taivaan ja maan ja kaiken niiden välissä olevan valtius, ja Hänen luokseen on kaikkien palattava.” (5:18)

Tunne ylemmyydestä ja etuoikeutetusta asemasta voi ilmetä monin eri tavoin. Islam opettaa ihmiselle, että hän on olemassaolonsa velkaa Allahille, ja ettei hänellä ole muuta kuin Allahilta saamansa lahjat. Tämän tosiasian kieltäminen on pääasiallinen syy ihmisten eksymiselle. Saatanan kaltaisina tämän sanoessa: ”Minut on luotu tulesta”, monet ihmiset tuntevat ylemmyyttä hienon perhetaustan, rikkauden tai hyvän ulkonäön tähden. Tällaiset seikat johtavat lopulta heidän häpeämättömään ylimielisyyteensä. Mooseksen kansaan kuuluvan Qarunin tapaus toimii hyvänä esimerkkinä:

”Qarun kuului Mooseksen kansaan ja teki sille vääryyttä. Me annoimme hänelle niin paljon aarteita, että vahvakin joukko tuskin jaksoi kantaa niiden avaimia. Hänen kansansa sanoi hänelle: ”Älä ylpisty, sillä Jumala ei rakasta ylpeitä, vaan tavoittele tuonpuoleisen asuntoa sillä omaisuudella, mitä Jumala on sinulle antanut. Ei sinun silti tarvitse unohtaa omaa osaasi tässä maailmassa. Tee hyvää niin kuin Jumala on tehnyt sinulle hyvää. Älä tee pahaa maassa, sillä Jumala ei rakasta pahantekijöitä.” Qarun vastasi: ”Minä olen saanut omaisuuteni oman taitoni ansiosta.” Eikö hän tiennyt, että Allah oli ennen häntä tuhonnut useita sukupolvia, jotka olivat olleet häntä vahvempia ja rikkaampia? Syntisiltä ei kauan kysellä heidän synneistään. Hän astui kansansa eteen kaikessa komeudessaan, ja ne, jotka tavoittelivat vain tämän maailman nautintoa, sanoivat: ”Kunpa mekin saisimme saman, minkä Qarun on saanut. Häntä on menestys seurannut.” Mutta ne, joilla oli tieto, sanoivat: ”Voi teitä, Jumalan antama palkkio on paras sille, joka uskoo ja tekee hyviä töitä, mutta vain kärsivälliset tavoittavat sen.” Me annoimme maan nielaista hänet taloineen, eivätkä hänen joukkonsa voineet auttaa häntä Allahia vastaan. Hän ei apua saanut. Ne, jotka vielä eilen olivat toivoneet olevansa hänen sijassaan, sanoivat: ”Jumala antaa viljalti omaisuutta sille palvelijalleen, jolle tahtoo, ja vähän toiselle. Ellei Jumala olisi ollut meille armollinen, olisi maa niellyt meidätkin. Eivät kiittämättömät menestykään.” Tuonpuoleisen asunnon me annamme niille, jotka eivät halua ylpeillä eivätkä aiheuttaa tuhoa maassa. Hurskaat voittavat loppujen lopuksi.” (28:76-83)

Kuten äskeiset jakeet osoittavat, Qarun ja hänen kaltaisensa uskovat saaneensa menestystä siitä yksinkertaisesta syystä, että ovat ansainneet sen tietyillä ominaisuuksillaan. He joko unohtavat tai täysin kieltävät noiden ominaisuuksiensa olevan todellisuudessa Allahin siunauksia.

Qarunin lausunto: ”Kaikki tämä on annettu minulle sen tiedon vuoksi, joka minulla on” kuvastaa tätä asennetta. Tällainen ihminen on taipuvainen ”onnittelemaan itseään”, kuten edellämainitut jakeet kertovat. Tästä syystä havaitsemme tärkeilevää ja voitonriemuista käytöstä niillä, jotka saavuttavat menestystä, vaurautta ja valtaa. Pohjimmiltaan sellaisia ovat itseään ”Allahin rakastettuina palvelijoina” pitävät ihmiset.

”Ei ihminen väsy rukoilemasta hyvää, mutta jos onnettomuus kohtaa häntä, hän on epätoivoinen ja onneton. Jos me annamme hänen maistaa armoamme häntä kohdanneen onnettomuuden jälkeen, hän sanoo: ”Tämä kuuluu minulle, enkä minä usko hetken koittavan. Vaikka minut tuotaisiinkin takaisin Herrani eteen, minua odottaisi Hänen luonaan kaikkein paras palkkio.” Kyllä me kerromme uskottomille, mitä he ovat tehneet ja annamme heidän maistaa ankaraa rangaistusta.” (41:49-50)

Ylimielisesti käyttäytyviin ja itseään jatkuvasti ylistäviin viitataan Koraanissa seuraavasti:

”Oletko nähnyt ne, jotka julistavat itsensä nuhteettomiksi? Allah on se, joka puhdistaa, kenet tahtoo, eikä kenellekään tehdä rihmankaan verran vääryyttä.” (4:49)

Uskovat sen sijaan eivät koskaan ole varmoja, ovatko he Allahin silmissä juuri sellaisia ihmisiä, jotka ansaitsevat Paratiisin. Siksi uskovat rukoilevat Herraansa ”pelon ja toivon vallassa” (32:16). He rukoilevat: ”Varjele meitä tulen rangaistukselta!” (2:201); ”Älä anna sydäntemme eksyä, kun olet kerran johdattanut meitä” (3:8); ”Ota meidät luoksesi alistuneina” (7:126). Silkasta ylimielisyydestä ihminen luulee kuuluvansa Paratiisin ansaitsevien joukkoon. Ylimielisyys on kuitenkin suurin este ikuiselle pelastukselle, sillä ”Allah ei rakasta itserakkaita kerskureita” (57:23). 

Ylimielisyyden teemaan palataan Koraanissa toistuvasti. Seuraavat jakeet kehottavat ihmistä varomaan ylimielisyyttä:

”Älä kuljeskele ylimielisenä: et sinä voi halkaista maata etkä saavuttaa vuorien korkeutta.” (17:37)

”Älä halveksi ihmisiä äläkä kulje korskeana maassa, sillä Allah ei rakasta ylpeitä kerskujia.” (31:18)

”Jokainen onnettomuus, joka kohtaa maata tai teitä itseänne, on kirjoitettu Kirjaan jo ennen kuin se tapahtuu. Tämä on Allahille helppoa. Tämän me kerromme, jotta te ette surisi sitä, minkä menetätte, ettekä iloitsisi liikaa siitä, minkä Hän teille antaa. Allah ei rakasta itserakkaita kerskureita.” (57:22-23)

”Palvokaa Allahia älkääkä asettako ketään Hänen rinnalleen. Kohdelkaa hyvin vanhempianne, sukulaisia, orpoja, köyhiä ja naapureitanne – olivatpa he sukulaisianne tai eivät – lähimmäisiänne, matkamiehiä ja orjia. Allah ei rakasta itserakkaita ja ylpeitä ihmisiä.” (4:36)

Koraanissa uskovia muistutetaan usein nöyryydestä ja vaatimattomuudesta. Uskovat välttävät ylimielisyyttä kaikin voimin, sillä he ymmärtävät jakeen ”Allah ei rakasta itserakkaita kerskureita”. Koraani myös julistaa vaatimattomuuden uskovan perushyveeksi:

”Teidän jumalanne on yksi Jumala. Alistukaa Hänen tahtoonsa (islamissa). Julista ilosanomaa nöyrille.” (22:34)

”Armollisen palvelijoita ovat ne, jotka kulkevat nöyrinä maassa, ja kun tietämättömät puhuttelevat heitä, he vastaavat: ”Rauha!” (25:63)

”Tuonpuoleisen asunnon me annamme niille, jotka eivät halua ylpeillä eivätkä aiheuttaa tuhoa maassa. Hurskaat voittavat loppujen lopuksi.” (28:83)

”Ne uskovat merkkeihimme, jotka vaipuvat kumartaen maahan ja ylistävät Herransa kunniaa, kun heitä muistutetaan siitä. He eivät ole ylpeitä.” (32:15)

On tärkeää huomata tämä: uskooko ihminen, vai kulkeeko hän harhaan, riippuu täysin hänen ylimielisyydestään tai nöyryydestään. Ylimielisyyden seuraukset selitetään seuraavassa jakeessa:

”Minä käännän pois merkeistäni ne, jotka kulkevat ylimielisinä ilman oikeutusta; vaikka he näkisivät kaikki merkit, eivät he uskoisi niihin, ja vaikka he näkisivät oikeudenmukaisuuden tien, eivät he ottaisi sitä omakseen, mutta jos he näkevät harhaannuksen tien, sen he valitsevat omakseen, sillä he pitävät merkkejämme valheena eivätkä välitä niistä.” (7:146)

Menneiden aikojen uskottomia yhdistävä virhe oli heidän ylimielisyytensä.

”Ei, olethan sinä nähnyt merkkejäni mutta sinä kielsit ne, olit ylimielinen ja kuljit uskottomien joukossa.” (39:59)

”Kun heille sanotaan: ”Pelätkää Allahia”, heidät valtaa ylpeys ilkitöistään! Helvetissä on heille kylliksi, ja se onkin kurja lepopaikka.” (2:206)

”Me annoimme Moosekselle Kirjan ja lähetimme hänen jälkeensä muita profeettoja. Jeesukselle, Marian pojalle, me annoimme selkeät todisteet ja vahvistimme häntä pyhällä hengellä. Niskuroitteko te joka kerran, kun profeetta tuo teille käskyjä, joista te ette pidä; toiset te kielsitte, toiset tapoitte?” (2:87)

Ylimieliset ovat Helvetin asukkaita, joiden kohtalona on asua siellä ikuisesti:

”Niille, jotka kielsivät merkkimme ja kääntyivät niistä ylimielisinä pois, ei avata taivaan portteja eivätkä he saa käydä Paratiisiin ennen kuin kameli mahtuu neulansilmästä. Näin me palkitsemme syntiset. He saavat sijansa Helvetistä, ja liekit peittävät heidät alleen. Näin me palkitsemme väärintekijät.” (7:40-41)

”Mutta ne, jotka kieltävät merkkimme ja kääntyvät niistä ylimielisinä pois, joutuvat tuleen ikuisiksi ajoiksi.” (7:36)

Profeettoja vastustaneet ja heitä vastaan kapinoineet olivat ylimielisiä, samoin kuin heitä vastaan taistelleet. Koraanin ”uskottomien johtajiksi” ja ”ylpeästi käyttäytyviksi” kutsumat ihmiset kieltäytyivät tottelemasta Profeettaa ylpeytensä ja ylimielisyytensä tähden. He yksinkertaisesti torjuivat toisen ihmisen kutsun ja johdatuksen oikealle tielle. Heidän turmeltuneisuutensa oli rajaton. Yhteisöjen johtajien ylpeydestä mainitaan usein Koraanissa:

”Hänen kansansa ylpeät johtajat sanoivat niille uskoville, joita pidettiin heikkoina: ”Sanotteko te tietävänne, että Salih on lähetetty Jumalan luota?” He vastasivat: ”Me uskomme siihen, mitä hänet on lähetetty tuomaan.” Ylpeät sanoivat: ”Me emme usko siihen, mihin te uskotte.” (7:75-76)

”Hänen kansansa ylpeät johtajat sanoivat: ”Shu`aib, me ajamme pois kaupungistamme sinut ja ne, jotka uskovat kanssasi, ellette te käänny takaisin uskoomme.” Shu`aib vastasi: ”Vastoin tahtoammeko meidän pitäisi kääntyä?” (7:88)

Ylimieliset ihmiset pitävät korkeimmassa arvossa sosiaalista statusta, vaurautta ja mainetta. Allahin lähettiläs, jolta nämä ominaisuudet puttuvat, joutuu heti heidän torjumakseen, koska on heidän silmissään kykenemätön johdattamaan ihmiskuntaa oikealle tielle. Yleisin uskottomia yhdistävä piirre on heidän taipumuksensa kapinoida Allahin valitsemia lähettiläitä vastaan.

Koraani kertoo Israelin kansan kapinasta Talutia, heille lähetettyä johtajaa vastaan, seuraavasti:

”Heidän profeettansa sanoi heille: ”Jumala on antanut teille Saulin kuninkaaksi”, mutta he vastasivat: ”Kuinka kuninkuus voisi kuulua hänelle, vaikka meillä on siihen suurempi oikeus? Eihän hänelle ole edes suotu suurta omaisuutta!” Profeetta sanoi: ”Jumala on valinnut hänet ja antanut hänelle enemmän tietoa ja ruumiinvoimaa. Jumala antaa kuninkuuden, kenelle tahtoo. Hän tietää kaiken.” (2:247)

Myös profeetta Muhammadin aikana yhteisön johtohenkilöt vastustivat häntä kiivaasti sanoen: ”Miksei tätä Koraania ole lähetetty jollekulle näiden kahden kaupungin mahtimiehelle?” (43:31)

eidän vastustuksensa kumpusi tavasta arvioida ihmisiä näiden rikkauden, omaisuuden tai maineen perusteella. Jos lähettiläs olisi lukeutunut kaupunkien mahtimiehiin, häntä olisi toteltu. Jonkun seuraaminen vain siksi, että Allah oli valinnut tämän, tuntui heille vaikealta heidän ylimielisyytensä tähden. Sama tapahtui Salihille, joka lähetettiin Thamudin kansan luokse:

”Thamudilaiset kielsivät varoituksen ja sanoivat: ”Pitäisikö meidän seurata yhtä omasta joukostamme? Silloinpa me vasta olisimme hulluja ja eksyksissä! Olisiko varoitus lähetetty juuri hänelle kaikista meistä? Ei, hän on hävytön valehtelija!” (54:23-25)

Kietoutuneen suura (74) autta meitä suuresti pyrkiessämme ymmärtämään, miten ylimielisyys vie ihmiset harhaan. Se kertoo esimerkin miehestä, joka on saanut Allahilta monia siunauksia ja joka kuuntelee ja ymmärtää Allahin sanat, muttei tottele Allahia ylimielisyytensä tähden. Tästä hän ansaitsee tulla lähetetyksi Helvettiin:

”Jätä minun huolekseni se, jonka yksin olen luonut, ja jolle olen antanut viljalti omaisuutta ja monia poikia. Olen ethnyt hänelle kaiken helpoksi, mutta hän vain haluaa Minun antavan lisää! Ei! Hän on jääräpäinen, hän vähät välittää merkeistämme. Minä panen hänet vielä kulkemaan vastamäkeä! Hän miettii ja laskee. Irottu! Kuinka hän laskeekaan! Kirottu tosiaan! Kuinka hän laskeekaan ja pohtii. Sitten hän rypistää äkeänä kulmiaan, kääntyy pois ylpeänä ja sanoo ”Tämä on vain opittua taikuutta. Ihmisen puhetta tämä vain on.” Minä paistan hänet Saqarissa! Mistäpä tietäisit, mikä Saqar on! Se ei jätä eikä säästä, vaan korventaa nahan.” (74:11-29)

Toiset jakeet kuvaavat ylimielisen ihmisen tilaa Helvetissä seuraavasti:

”Tarttukaa häneen ja raahatkaa hänet keskelle Helvettiä! Kaatakaa hänen päälleen rangaistukseksi kiehuvaa vettä!” ”Maista nyt tätä, sinä mahtava ja ylhäinen!” ”Tämä on nyt se, mitä te ette uskoneet olevan.” (44:47-50)

Ihminen on vain Allahin palvelija. Pitämällä mielessään tämän asemansa Allahin edessä ihminen kykenee sydämessään arvostamaan Allahilta saamiaan lahjoja. Näin hän ymmärtää, ettei omista mitään, vaan pitää hallussaan Allahin lahjoituksia. Hän löytää todellisen lohdun kiitollisuudesta Allahille. Jos hän ylpistyy saamistaan lahjoista, hän myös ennen pitkää menettää niistä saamansa ilon. Pian hän saa havaita menettäneensä siunaukset kokonaan. Kaikki perustuu oman asemansa käsittämiseen Allahin edessä; Allah johdattaa sitä, joka käsittää olevansa Hänen palvelijansa. Muutoin hän ansaitsee Herransa vihan, kuten seuraavat jakeet ilmoittavat:

”Joka on liian ylpeä ollakseen Hänen palvelijansa ja pöyhkeilee, tietäköön, että Hän kokoaa kaikki luokseen.” (4:172)

”Mutta ne, jotka kieltävät merkkimme ja kääntyvät niistä ylimielisinä pois, joutuvat tuleen ikuisiksi ajoiksi.” (7:36)

”Tuonpuoleisen asunnon me annamme niille, jotka eivät halua ylpeillä eivätkä aiheuttaa tuhoa maassa. Hurskaat voittavat loppujen lopuksi.” (28:83)

 
   
    
19 / total 22
You can read Harun Yahya's book Koraanin Peruskäsitteet online, share it on social networks such as Facebook and Twitter, download it to your computer, use it in your homework and theses, and publish, copy or reproduce it on your own web sites or blogs without paying any copyright fee, so long as you acknowledge this site as the reference.
About this site | Make your homepage | Add to favorites | RSS Feed
All materials can be copied, printed and distributed by referring to this site.
(c) All publication rights of the personal photos of Mr. Adnan Oktar that are present in our website and in all other Harun Yahya works belong to Global Publication Ltd. Co. They cannot be used or published without prior consent even if used partially.
© 1994 Harun Yahya. www.harunyahya.com - info@harunyahya.com
page_top