< <
21 / total: 22
Koraanin Peruskäsitteet - Harun Yahya
KORAANIN PERUSKÄSITTEET
   

 


Anteeksiannon rukoileminen ja katumus

Jotkut ihmiset pyrkivät koko elämänsä ajan virheettömän julkisivun luomiseen persoonastaan. Heidän tavoitteidensa ytimenä on täydellisyys ja täydelliseltä vaikuttaminen. Tämä on luonnollista seurausta siitä, että ihminen pitää erehtymistä ja virheiden tekemistä arvoaan alentavana. Heidän näkökulmastaan ihanneihminen on se, joka kykenee säilyttämään virheettömän imagon.

Tällainen virheettömyyden tavoittelu on harhaa. Se ei myöskään kuulu Koraanin ylistämiin uskovien ominaisuuksiin. Sanomme jopa, ettei sellaista ihannetta uskovasta ole olemassa, sillä ihmisen olemukseen kuuluu heikkous, nöyryys ja avuttomuus Allahin edessä, ja tästä johtuen hän saattaa tehdä virheitä läpi elämänsä. Hän epäilemättä yrittää parhaansa välttääkseen virheitä ja syntejä, mutta koska on vain hauras Allahin palvelija, hän ei onnistu olemaan erehtymätön. Koraanissa kerrotaan, että ihmisessä on vikoja ja syntejä Allahin edessä:

”Jos Allah rankaisisi ihmisiä heidän ansioittensa mukaan, Hän ei jättäisi maan pinnalle yhtään mitään, mutta Hän on kuitenkin antanut heille lykkäystä määräaikaan asti. Kun heidän määräaikansa täyttyy, Allah kyllä näkee palvelijansa.” (35:45)

Uskovalta ei siis odoteta täydellisen tahrattomuuden asennetta, vaan hänen odotetaan vain jatkuvasti  tavoittelevan Allahin anteeksiantoa.

Itse asiassa tämä ominaisuus erottaa uskovan uskottomasta. Uskottomat pyrkivät kätkemään vikansa ja virheensä, mutta uskova ei koskaan tähtää tähän. Hänelle on tärkeää sisäisen katumuksen tunteminen, alituinen Allahin puoleen kääntyminen ja anteeksi anominen.

Koraania lukiessa huomaamme, että halukkuus anteeksianomiseen on uskovien luonnollinen ja pettämätön ominaisuus. Tämän ansiosta ymmärrämme, että uskovat eivät koskaan pidä itseään synnittöminä ja virheettöminä olentoina. Päinvastoin, he turvaavat aina Allahin armoon. Seuraavassa jakeessa pidetään Allahin puoleen kääntymistä ja katumista yhtenä uskovien tärkeimmistä ominaisuuksista:

”Uskovat ovat sellaisia, jotka katuvat, palvovat, ylistävät, vaeltavat, polvistuvat, kumartavat, käskevät kohtuullisuuteen, kieltävät väärästä ja noudattavat Allahin käskyjä. Julista heille ilosanomaa.” (9:112)

Katumuksen ja anteeksiannon käsitteiden välinen yhteys ja hienoinen ero ovat huomionarvoiset. Anteeksi pyytäminen Allahilta on säännöllinen ja jatkuva palvonnan muoto uskoville. Ihminen voi anoa kaikkia syntejään, tahallisesti ja tahattomasti tehtyjä, anteeksi aamusta iltaan. Itsensä lisäksi hän voi anoa anteeksiantoa toisillekin uskoville, kuten Koraanissa sanotaan.

Arabiankielinen sana anteeksi pyytämiselle on ”istigfar”, joka tarkoittaa Allahin attribuutilta, Gafurilta, pyytämistä. Gafur (G-F-R) on arabiankielinen vastine peittämiselle, suojaamiselle ja kätkemiselle.

Anteeksi pyytäminen Allahilta merkitsee lupausta puhdistaa itsensä ja etsiä turvaa Allahin armosta ja armeliaisuudesta. Koraanissa uskovat rukoilevat sanoen: ”Herramme, anna meille meidän syntimme anteeksi, pyyhi pois meidän pahat tekomme ja ota meidät hurskaiden joukkoon” (3:193).

Allahin päätös asiasta kuuluu:

”Minä olen teidän kanssanne. Jos te pidätte rukouksenne, annatte almuja, uskotte lähettiläisiini ja autatte heitä sekä annatte Allahille kauniin lainan, Minä pyyhin teiltä pois teidän syntinne ja annan teidän käydä sisään puutarhoihin, joiden notkelmissa virtaa puroja. Mutta joka teistä tämän jälkeen kieltää, on eksynyt tasaiselta tieltä.” (5:12)

Kuten sanottu, Allahilta voi anoa anteeksi sekä omia tahallisia ja tahattomia syntejään että toisten uskovien syntejä. Tämä on tärkein ero anteeksipyytämisen ja katumisen välillä. Vaikka anteeksipyytäminen kuuluu uskovien säännöllisiin rukouksiin, katumus on tiettyä syntiä tai heikkoutta kohtaan omaksuttu päättäväinen asenne, tai vakaa päätös kääntyä pois tuosta synnistä.

Katuminen tarkoittaa, että hakee Allahista suojaa syntejään vastaan, lupaa olla palaamatta synnin tekemiseen, ja pyytää tähän johdatusta ja apua Allahilta. Katumisen sananmukainen käännös on ”kääntyä takaisin”. Katumus ilmaisee siis ehdotonta sitoutumista tietystä synnistä irtisanoutumiseen.

Katumuksen aikaansaava aikomus on olla palaamatta tiettyyn syntiin. Allah kehottaa uskovia:

”Uskovaiset, kääntykää vilpittömän katuvina Allahin puoleen; kenties teidän Herranne pyyhkii pois teidän pahat tekonne ja antaa teidän käydä puutarhoihin, joiden notkelmissa virtaa puroja” (66:8).

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että uskova katuisi jotain vikaansa tai syntiään vain kerran. Hän saattaa katua kerran, ja sortua sitten heikkouden hetkenä uudelleen samaan syntiin. Allahin armo ei kuitenkaan koskaan lakkaa syleilemästä häntä, vaan hän voi edelleen tehdä katumusta ja turvautua Allahiin. Allah on aina valmis osoittamaan armoa ja laupeutta uskoville. Tämä ilmaistaan Koraanissa seuraavasti:

”Sano: Palvelijani, jotka olette olleet hillittömiä, älkää lakatko toivomasta Allahin armoa, sillä Allah voi antaa kaikki synnit anteeksi. Hän on Anteeksiantava, Armollinen. Kääntykää Herranne puoleen katuvina ja alistukaa Hänelle ennen kuin rangaistus teitä kohtaa, sillä silloin teitä ei enää auteta.” (39:53-54)

On kuitenkin eräs katumisen muoto, jota Allah ei hyväksy: vilpillinen katumus kuoleman lähestyessä -- hetkellä, kun kuoleva kohtaa kuoleman enkelit. Koraani sanoo tästä:

”Allah armahtaa niitä, jotka tietämättömyydessään tekevät pahaa, mutta katuvat pian. Heitä Allah armahtaa. Hän on Tietävä, Viisas. Ei Allahin armo kuulu niille, jotka tekevät pahaa, kunnes kuolema heidät korjaa, ja sanovat silloin: ”Nyt minä kadun”, eikä niille, jotka kuolevat jumalattomina. Heille me olemme valmistaneet tuskallisen rangaistuksen.” (4:17-18)

Koraanissa Allah antaa puhuttelevan esimerkin tuollaisesta viime hetken katumuksesta. Farao, joka ajoi takaa Moosesta ja uskovia tappaakseen nämä, katui, kun Allahin ihme aiheutti hänen hukkumisensa mereen.

”(--) kunnes (farao) jäi aaltojen alle. Silloin hän sanoi: `Minä uskon, ettei ole muuta jumalaa kuin se, johon israelilaiset uskovat, ja minäkin alistun Hänelle.`” (10:90)

Mutta Allah vastasi hänelle:

”Nytkö koetat pelastautua tällä? Mutta sinähän olit aiemmin tottelematon ja turmiontekijä!” (10:91)

Koska katumus on ikuisen pelastuksen olennainen edellytys, ihmisen tulisi ymmärtää sen tärkeys ja suorittaa tätä palvonnan muotoa parhaan kykynsä mukaan. Hän on saattanut tehdä paljonkin syntiä ja kapinoida Luojaansa vastaan, mutta Allah kietoo palvelijansa niin runsaaseen armoon, että korvaa vilpittömän katumuksen ikuisella pelastuksella:

”Kun ne, jotka uskovat merkkeihimme, tulevat luoksesi, sano heille: Rauha teille! Teidän Herranne on säätänyt olevansa armelias. Joka teistä tekee tietämättömyyksissään pahaa ja sitten katuu ja korjaa tekonsa, tietäköön, että Allah on Anteeksiantava, Armelias.” (6:54)

On muistettava, että Allah antaa anteeksi niille uskottomille ja teeskentelijöillekin, jotka taistelivat Häntä ja Hänen Lähettilästään vastaan, jos nämä kääntyvät Hänen puoleensa vilpittömällä ja aidolla katumuksella:

”Teeskentelijät joutuvat alimpaan tuleen, etkä voi löytää heille auttajaa. Näin ei kuitenkaan käy niille, jotka katuvat, parantavat tapansa ja turvautuvat Allahiin uskoen vain Häneen. Nämä saavat olla uskovaisten kanssa. Allah antaa uskoville suuren palkan.” (4:145-146)

”Ne, jotka kätkevät lähettämämme johdatuksen ja selkeät merkit sen jälkeen, kun olemme selvittäneet ne ihmisille Kirjassa, saavat osakseen Allahin ja muidenkin kirouksen, paitsi ne, jotka katuvat, tekevät parannuksen ja paljastavat sen, mitä olivat kätkeneet. Heidän puoleensa minä käännyn. Minä olen Laupias, Armahtava.” (2:159-160)

Tämä on suuri mahdollisuus, jonka Allah suo palvelijoilleen. Hän kieltää ihmistä koskaan vaipumasta epätoivoon minkään synnin vuoksi, ja määrää tämän kääntymään puoleensa toiveikkaana. Tämän asian väärinymmärtäminen ja vilpillinen asenne eivät kuitenkaan tule kohtaamaan jumalallista hyväksyntää. Jos ihminen tekee syntiä tahallisesti, Allahin käskyt tuntien, ajatus: ”tulen joka tapauksessa saamaan anteeksi” osoittaa täysin vääränlaista päättelyä. Niin ajattelevat ihmiset, jotka ”kieltävät uskon sen löydettyään ja vain kasvattavat epäuskoaan” (3:90). Epärehellinen ihminen, joka pitää katumusta vain mahdollisuutena syntien tekemiseen, ei tule kohtaamaan anteeksiantoa.

Yksi seikka kaipaa selvennystä: on hyvin mahdollista, että ihminen saattaa tehdä syntiä tietämättömyyden, piittaamattomuuden tai intohimojensa valtaan joutumisen hetkinä. Jos hän kuitenkin herää huomaamaan virheensä ja katuu niitä vilpittömästi, Allah voi hyvin antaa anteeksi; mutta sellainen, joka hyvin tuntee Allahin määräykset ja silti tekee syntiä Allahin anteeksiantavaisuuteen nojautuen, on pelkkä huijari. Siksi hänen katumuksensa ei ole hyväksyttävää Allahin silmissä – mutta Allah tietää parhaiten.

On tuskin enää tarpeellista sanoa, että sydämestä kumpuava katumus ja vilpittömyys ovat jumalallisen armon avaimet. Koraanin kehotus: ”Rukoilkaa nöyrästi ja peläten Herraanne..”(7:55) pätee myös anteeksipyynnön hetkellä. Erityisesti vakavia syntejä kaduttaessa ovat syvä murhe ja vilpitön asenne ensisijaisia. Katumuksen ja anteeksiannon esimerkkeinä Koraani kertoo kolmesta muslimista, jotka tekivät suuren synnin jättäytyessään jälkeen, kun toiset lähtivät taisteluun Allahin tiellä:

”Allah on kääntynyt Profeetan, kotinsa jättäneiden ja heidän auttajiensa puoleen. He seurasivat Profeettaa vaikeina aikoina, kun joidenkin sydän oli jo vähällä livetä, mutta sitten Hän kääntyi heidän puoleensa. Hän on heille Lempeä, Armelias. Allah on kääntynyt myös niiden kolmen puoleen, jotka jätettiin kotiin, kunnes maa kävi heille kaikessa laajuudessaan ahtaaksi, ja he ahdistuivat ja uskoivat, ettei Allahia voi paeta kuin Hänen itsensä luokse.Silloin Hän kääntyi heidän puoleensa, jotta he katuisivat. Allah on Laupias, Armahtava.” (9:117-118)

Syntien katuminen ja anteeksi pyytäminen ovat Allahin palvelemisen puhtaita osoituksia. Uskovan on ymmärrettävä, että hän voi erehtyä tekemään syntiä, mutta että hänen tulee hakea suojaa Allahin armosta ja laupeudesta. Huolen kantaminen ja murheellisuus vanhojen syntien takia on merkityksetöntä. On muistettava kertomusta profeetoista, jotka virheitä tehtyäänkin jatkoivat kamppailuaan ensin vilpittömästi katumusta tehtyään. Ihmisen on luotettava Allahin anteeksiantoon.

Koraanin mukaan anteeksiannon rukoileminen ja katumuksen osoittaminen ovat tie ikuiseen pelastukseen:

”Nämä säädökset olisivat ankarammat, elleivät Allahin armo ja laupeus olisi tulleet teidän osaksenne ja ellei Allah olisi Laupias, Viisas.” (24:10)

 
   
    
21 / total 22
You can read Harun Yahya's book Koraanin Peruskäsitteet online, share it on social networks such as Facebook and Twitter, download it to your computer, use it in your homework and theses, and publish, copy or reproduce it on your own web sites or blogs without paying any copyright fee, so long as you acknowledge this site as the reference.
About this site | Make your homepage | Add to favorites | RSS Feed
All materials can be copied, printed and distributed by referring to this site.
(c) All publication rights of the personal photos of Mr. Adnan Oktar that are present in our website and in all other Harun Yahya works belong to Global Publication Ltd. Co. They cannot be used or published without prior consent even if used partially.
© 1994 Harun Yahya. www.harunyahya.com - info@harunyahya.com
page_top