< <
22 / total: 22
Koraanin Peruskäsitteet - Harun Yahya
KORAANIN PERUSKÄSITTEET
   

 


Rukous

Rukoileminen osoittaa ihmisen ymmärtävän oman heikkoutensa ja avuttomuutensa Luojansa edessä, ja ettei hän, hauras olento, koskaan kykene tyydyttämään tarpeitaan eikä saavuttamaaan tavoitteitaan muuten kuin Allahin siunausten avulla. Rukous on nimenomaisin, puhtainja rehellisin tapa ilmaista asemaansa palvelijana Luojansa edessä. Koraanissa sanotaan, että uskovan perustavanlaatuinen ominaisuus on ”Allahin kutsuminen aamuin ja illoin”:

”Ole kärsivällinen ja pysy niiden kanssa, jotka rukoilevat Herraansa aamuin ja illoin tavoitellen Hänen suosiotaan. Älä anna silmiesi kääntyä heistä pois tavoitellen tämän maailman ihanuutta, äläkä tottele niitä, joiden sydämen me olemme tehneet välinpitämättömäksi meitä kohtaan ja jotka seuraavat ylenmäärin halujaan.” (18:28)

Rukouksen todellinen merkitys ja sisältö tulee ymmärtää hyvin; useimpien ihmisten käsitys rukouksesta eroaa Koraanin meille selittämästä. Tämä johtuu siitä, että tietomme rukouksesta on enimmäkseen omaksuttu Koraanin ulkopuolisista lähteistä kuten perinteestä, vanhemmilta jne. Siksi Koraanin näkemystä ja sen tähdentämää opetusta on syytä pohtia.

Koraani kehottaa rukoilemaan nöyrästi; ihmisen on rukoillessaan tunnettava syvästi omat heikkoutensa ja mitättömyytensä Luojansa läsnäolon edessä ja koettava, miten epätoivoisesti tarvitsee Hänen johdatustaan. Silloin hänen rukouksensa täyttää Allahin asettamat vaatimukset:

”Rukoilkaa nöyrästi ja peläten Herraanne, sillä Hän ei rakasta syntisiä.” (7:55)

Uskovien rukoukset Koraanissa toimivat esimerkkeinä kaikille. Yksi niistä on Sakariaan:

”Hän (=Sakarias) huusi Herraansa kaikessa hiljaisuudessa sanoen: ”Herrani, luuni ovat käyneet heikoiksi ja hiukseni hohtavat harmaina. Herrani, rukoiltuani Sinua en ole koskaan pettynyt. Nyt pelkään palvelijoitteni perivän minut, sillä vaimoni on hedelmätön. Anna minulle lapsi..” (19:3-5)

Toinen uskovien rukouksille ominainen piirre on pelon ja toivon mielentilassa oleminen:

”He jättävät vuoteensa rukoillakseen Herraansa peläten ja toivoen, ja he jakavat siitä, mitä olemme heille antaneet.” (32:16)

Uskovat pelkäävät Allahia vilpittömällä ja totisella kunnioituksella, Hänen armoaan ja laupeuttaan toivoen.

Allah hyväksyy vilpittömän rukouksen, jolla pyritään Hänen suosionsa saavuttamiseen, ja lupaa vastata siihen:

”Kun palvelijani kysyvät sinulta Minusta, sano, että Minä olen lähellä ja vastaan sille, joka Minua kutsuu. Kuulkoot hekin Minua ja uskokoot Minuun, jotta saisivat johdatuksen.” (2:186)

Rukoilevan on oltava varma siitä, että Allah tulee vastaamaan hänen kutsuunsa. Hänen on oltava tietoinen siitä, että Allah on kaiken Herra, Kaikkitietävä ja Kaikkivaltias. Kiihkeässä odotuksessaan uskova ei koskaan vaivu epätoivoon, vaan odottaa Allahin vastausta kärsivällisesti. Vakaasti Hänen oikeudenmukaisuuteensa luottava rukoilija välttää levottoman ja epätoivoisen asenteen. Koraanin johdatukseen tukeutuvan uskovan mieli ei koskaan epäile Allahin vastauksen saapumista. Epäileväinen asenne osoittaisi alusta asti ristiriitaista suhtautumista Koraanin opetuksiin. Rukouksen olemus lepää vilpittömän lähestymistavan ja syvän uskon Allahiin varassa, profeetta Salihin tavoin: ”Herrani on lähellä ja vastaa teille” (11:61).

Allahin vastaaminen ei kuitenkaan tarkoita, että rukoilija saisi kaiken pyytämänsä. Tämä siksi, että ihminen saattaa toisinaan pyytää sellaista, mikä on vahingoksi hänelle. Tällaista pyyntöä ei voida hyväksyä, vaan Allah antaa jotain parempaa palvelijalleen.

Kuuluisan islamin oppineen Said-i Nursin mainitsema esimerkki valaisee tätä asiaa. Lääkäri on kutsuttu sairaan lapsen luokse. Lapsi pyytää häneltä lääkettä, josta pitää. Lääkäri tietää, ettei kyseinen lääke ei auta lapsen vaivaan. Hän valitsee toisen hoitomuodon ja parantaa nuoren potilaansa.

Allah tuntee ihmisen läpikotaisesti ja tietää täsmälleen, mitä tämä tarvitsee. Hän vastaa aina vilpittömään kutsuun, mutta Hänen vastauksensa ei ehkä ole pyytäjän mielen mukainen. Koraanin sanoin: ”Kenties te inhoatte jotakin, mikä onkin teille hyväksi, aivan kuin te kenties rakastatte jotakin, mikä onkin teille vahingoksi. Allah tietää, mutta te ette tiedä.” (2:216)

Edellämainitun esimerkin lapsen tavoin ihminen ei kenties näe hyvän ja pahan eroa. Siksi on mahdollista, että hän pyytää Luojaltaan jotain vahingollista: ”Ihminen toivottaa pahaa aivan niin kuin hän toivottaa hyvääkin. Ihminen on tosiaan hätiköivä.” (17:11)

Ihmisen tulisikin ennen kaikkea tavoitella Allahin armoa ja sitä, mikä on Hänen tahtonsa mukaista. Ihmisen tulisi pyytää kunniallista ja kypsää sielua. Allah tietää, mikä on parhaaksi ihmiselle. Profeetta Salomon rukous toimii hyvänä esimerkkinä uskoville: ”Herrani, auta minua olemaan kiitollinen Sinulle armosta, jota olet osoittanut minulle ja vanhemmilleni, ja tekemään hurskaita töitä, jotka miellyttävät Sinua. Päästä minut armossasi hurskaiden palvelijoittesi joukkoon.” (27:19)

Uskovat voivat vapaasti pyytää kaikkea sitä, mitä Koraanissa ylistetään. Ei ole tarpeen epäröidä sen pyytämistä, mitä haluaisi saada vilpittömässä ja rehellisessä hengessä. Allah tietää täsmälleen, mitä Hänen palvelijansa haluavat. Itse asiassa juuri Hän asettaa nuo toiveet ja tarpeet kysyjän sieluun.

Allah vastaa uskovien vilpittömiin rukouksiin. Tästä todistavat profeettojen rukousten tähden tuhotut muinaiset kansat:

”Profeetat anoivat Allahilta ratkaisua, ja jokainen uppiniskainen itsevaltias joutui pettymään” (14:15).

Koraanissa mainitaan monia esimerkkejä Allahin profeetoille ja uskoville suomista siunauksista:

”Job huusi Herraansa: ”Onnettomuus on kohdannut minua, mutta Sinä olet Armeliain Armahtaja.” Me vastasimme hänelle ja pelastimme hänet onnettomuudesta, joka oli häntä kohdannut, ja annoimme hänelle hänen perheensä takaisin ja saman verran lapsia lisää armonamme ja muistutuksena palvelijoillemme. Mainitse myös Ismael, Idris ja Dhul-Kifl: kaikki he olivat kärsivällisiä. Me otimme heidät armoomme, sillä he olivat hurskaita. Mainitse myös Dhun-Nun, joka kulki vihaisena ja luuli, ettei meillä olisi valtaa häneen, mutta pimeydessä hän huusi: ”Ei ole muuta jumalaa kuin Sinä. Ylistys Sinulle. Minä tein väärin.” Me vastasimme hänelle ja pelastimme hänet murheesta. Näin me pelastamme uskovat. Mainitse myös Sakarias, joka huusi Herraansa: ”Herrani, älä jätä minua yksin! Mutta silti Sinä olet paras perillinen.” Me vastasimme hänelle ja annoimme hänelle Johanneksen ja teimme hänen vaimonsa hedelmälliseksi häntä varten. He kiirehtivöt hyviin tekoihin, ja peläten ja toivoen he huusivat meitä avukseen. He olivat meille nöyriä.” (21:83-90)

Rukoileva palvelija ymmärtää Allahin Kaikkitietäväksi ja Kaikkinäkeväksi ja ilmaisee kunnioitustaan ja pelkoaan Häntä kohtaan, eikä epäröi tunnustaa orjallista asemaansa Hänen edessään.

Koska rukous on tärkeä Allahin palvomisen muoto, sen tarkoitus ei ole vain toivomusten esittäminen. Jokainen tarve ilmoittaa rukousajan tulleen. Koska ihminen tarvitsee aina jotain, hänen tulisi myös rukoilla jatkuvasti. On tietenkin myös annettuja rukousaikoja: säännölliset yö- ja aamurukoukset mainitaan Koraanissa.

Ihmisen pitäisi kuitenkin rukoilla pitkin päivää, sillä kaikki asiat kehittyvät Allahin valvonnassa. Ihmisen tulee kääntyä Hänen puoleensa saadakseen apua ja johdatusta kaikissa asioissaan. Lisäksi hänen on pyydettävä Allahia hyväksymään palveluksensa, kuten Aabraham teki:

”Aabraham laski temppelin perustan yhdessä Ismaelin kanssa: ”Herramme, ota tämä meiltä vastaan! Sinä olet Kuuleva, Tietävä.” (2:127)

Allahin puoleen kaikissa olosuhteissa kääntyviä ja rukoilevia ihmisiä kuvataan Imranin perheen suurassa ”ymmärtäviksi, jotka muistavat Allahia seistessään, istuessaan ja maatessaan” (3:191). Koraani ylistää uskovia tällaisesta asenteesta:

”Aabraham oli lempeä, myötätuntoinen ja valmis katumaan.” (11:75)

”Aabrahamin uskonto oli olla nöyrä hanif Allahin edessä; ei hän palvonut epäjumalia.” (16:120)

”Kestä kärsivällisesti kaikki, mitä he sanovat, ja muistele palvelijaamme Daavidia, joka oli mahtava ja nöyrä.” (38:17)

”Me huomasimme hänet kärsivälliseksi. Hän olikin erinomainen ja nöyrä palvelija.” (38:44)

Seuraavat jakeet ovat avain rukouksen tärkeyden ymmärtämiseen:

”Sano: ei teidän Herranne teistä välittäisi, ellette te rukoilisi olettehan te kieltäneet aiemmin. Hetki koittaa pian!” (25:77)

Koraanissa painotetaan toistuvasti, että myös pakanat rukoilevat toisinaan. Uskovien ja pakanoiden rukouksen välillä on kuitenkin suuri ero.

Uskovat kääntyvät Allahin puoleen kaikissa olosuhteissa. Sekä hyvinä että vaikeina aikoina heidän asenteensa säilyy muuttumattomana; he rukoilevat aina tietoisina heikkoudestaan Allahin edessä.

Pakanat taas säilyttävät etäisyyden Allahiin. Vain koettelemus saa heidät muistamaan heikkoutensa Allahin edessä ja kääntymään Hänen puoleensa. Heidän rukouksensa vaikeuden hetkellä on tosiaankin vilpitön, mutta heti asioiden järjestyttyä he unohtavat anoneensa Allahin armoa ja jäävät kittämättömiksi. Koraanissa on monia viittauksia tähän pakanalliseen asenteeseen:

”Kun onnettomuus kohtaa ihmistä, hän huutaa meitä avukseen istuessaan tai maatessaan, mutta kun me olemme pelastaneet hänet onnettomuudesta, hän jatkaa kulkuaan ikäänkuin ei olisikaan huutanut meitä avukseen hädässä. Näin syntiset pitävät tekojaan hyvinä.” (10:12)

”Kun annamme ihmiselle suosiotamme, hän kääntyy meistä pois ja vetäytyy syrjään, mutta kun onnettomuus kohtaa häntä, hän vuodattaa vuolaasti rukouksia.” (41:51)

”Kun onnettomuus kohtaa ihmistä, hän rukoilee Herraansa ja kääntyy Hänen puoleensa, mutta kun Allah sitten antaa hänelle suosionsa, hän unohtaa koskaan rukoilleensakaan Allahia ja asettaa muita Hänen rinnalleen eksyttääkseen toisiakin pois Hänen tieltään. Sano: Nauti hetki kiittämättömyytesi hedelmistä, sinä tulen asukas.” (39:8)

”Kun onnettomuus kohtaa ihmistä, hän rukoilee meitä, mutta kun me olemme osoittaneet hänelle suosiotamme, hän sanoo: ”Minä sain sen omalla taidollani.” Ei, se on vain koettelemus, mutta useimmat heistä eivät sitä tiedä.” (39:49)

”Kun onnettomuus kohtaa ihmisiä, he rukoilevat Herraansa ja kääntyvät katuvina Hänen puoleensa, mutta kun Hän antaa heidän maistaa armoaan, osa heistä palvoo muita jumalia Herransa rinnalla.” (30:33)

Joissain jakeissa käytetään laiva-esimerkkiä. Uppoavassa laivassa ihminen ymmärtää hädänalaisuutensa ja rukoile vilpittömästi, ilmaisten katumustaan ja pyytäen pelastusta. Hän on epätoivoissaan ymmärtäessään, ettei kukaan muu voi auttaa häntä, ja silloin hän kääntyy Allahin puoleen. Kun Allah on pelastanut hänet, hän palaa kuitenkin aiempaan asenteeseensa. Tämä on todellisen hurskauden vakava vääristymä:

”Allah kuljettaa teitä maalla ja merellä ja vie teidät laivaan, ja kun ihmiset purjehtivat niissä suotuisan tuulen vieminä ja iloitsevat siitä, iskee heihin yllättäen myrskytuuli ja laineet lyövät joka taholta heidän ylitseen. Kun he luulevat jo joutuneensa turmioon, he huutavat Allahia avukseen palvoen vain Häntä: ”Jos pelastat meidät tästä, olemme totisesti kiitollisia”. Kun Hän sitten pelastaa heidät, he jatkavat vääryyksiään vailla oikeutusta. Ihmiset, teidän vääryytenne osuu teitä itseänne vastaan. Se, mitä te tavoittelette, on vain tämänpuoleisen elämän väliaikainen nautinto. Lopulta teidän on palattava Meidän luoksemme, ja Me kerromme teille, mitä te olette tehneet.” (22:23)

”Kun aallot vyöryvät katoksina heidän päälleen, he rukoilevat yksin Allahia, mutta kun Hän on pelastanut heidät maalle, toiset heistä ovatkin saitoja kiitoksessaan. Vain petolliset ja kiittämättömät kieltävät meidän merkkimme.” (31:32)

”Sano: Kuka pelastaa teidät maan tai meren pimennoista? Häntä te huudatte nöyrtyen ja peloissanne: ”Jos Hän pealstaa meidät tästä, me olemme kiitollisia.” Sano: Allah pelastaa teidät kaikista onnettomuuksista, mutta sitten te asetatte muita jumalia Hänen rinnalleen!” (6:63-64)

Uskovien tulee jatkuvasti rukoilla Allahia ja panna toivonsa Häneen, tietäen, ettei ole muuta auttajaa tai huoltajaa.

”Rukoilkaa ainoastaan Allahia, vaikka se suututtaisikin uskottomia.” (40:14)

”Sano: Minä rukoilen Herraani enkä aseta ketään Hänen rinnalleen.” (72:20)

Uskova löytää todellisen tyydytyksen vain Allahilta apua pyytäessään. Hän tuntee turvallisuutta Luojansa valvonnassa ja huolenpidossa. Tämä on maailmassa ja tuonpuoleisessa saavutettavan onnellisuuden korkein aste. Rukous on siis myös tuonpuoleisessa jatkuvan, suuren tyydytyksen lähde. Koraani kertoo uskovien jatkavan rukoilemista myös tuonpuoleisessa:

”Herra ohjaa niitä, jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä, heidän uskonsa tähden. Utuuden tarhoissa he saavat asua purojen partaalla. Siellä heidän tervehdyksensä on: ”Ylistys Sinulle, Allah”. Heille vastataan siellä: ”Rauha”, ja he sanovat: ”Kunnia Allahille, maailman Herralle!” (10:9-10) 

 
 
   
   
22 / total 22
You can read Harun Yahya's book Koraanin Peruskäsitteet online, share it on social networks such as Facebook and Twitter, download it to your computer, use it in your homework and theses, and publish, copy or reproduce it on your own web sites or blogs without paying any copyright fee, so long as you acknowledge this site as the reference.
About this site | Make your homepage | Add to favorites | RSS Feed
All materials can be copied, printed and distributed by referring to this site.
(c) All publication rights of the personal photos of Mr. Adnan Oktar that are present in our website and in all other Harun Yahya works belong to Global Publication Ltd. Co. They cannot be used or published without prior consent even if used partially.
© 1994 Harun Yahya. www.harunyahya.com - info@harunyahya.com
page_top