|
Johdanto
Useimmat ihmiset uskovat, että evoluutioteorian esitteli ensimmäisenä
Charles Darwin ja että se perustuu tieteellisiin todisteisiin, havaintoihin
ja kokeisiin. Darwin ei kuitenkaan ole teorian luoja eikä teoria perustu
tieteellisiin todisteisiin. Teoria muodostuu muinaisen materialistisen
filosofian opin soveltamisesta luontoon. Vaikka mitkään tieteelliset löydöt
eivät tue teoriaa, sitä tuetaan sokeasti materialistisen filosofian nimissä.
Tämä kiihkomielisyys on johtanut kaikenlaisiin onnettomuuksiin. Tämä
johtuu siitä, että darwinilaisuuden ja sen tukeman materialistisen filosofian
leviämisen myötä on muutettu vastaus kysymykseen: "Mikä ihminen on?" Ennen
vastattiin: "Ihmiset on luonut Jumala ja heidän tulee elää hänen opettamansa
hyvän moraalin mukaan." Nyt on alettu ajatella: "Ihminen tuli olevaksi
sattumalta ja on henkiinjäämisen taistelussa kehittynyt eläin." Tästä
harhakäsityksestä on maksettava korkea hinta. Väkivaltaiset ideologiat
kuten rasismi, fasismi, kommunismi ja monet muut konfliktiin perustuvat
näkemykset maailmasta ovat kaikki saaneet voimia tästä harhakäsityksestä.
Tämä artikkeli tutkii tätä darwinilaisuuden maailmalle tuottamaa onnettomuutta
ja paljastaa darwinilaisuuden yhteydet terrorismiin, yhteen aikamme tärkeimmistä
maailmanlaajuisista ongelmista.
Darwinilainen valhe: elämä on konfliktia
Darwin lähti liikkeelle yhdestä perusolettamuksesta kehittäessään teoriansa:
"Elävien olentojen kehitys riippuu henkiinjäämisen taistelusta. Vahva
voittaa kamppailun. Heikot on tuomittu tappioon ja unohdukseen." Darwinin
mukaan luonnossa vallitsee armoton henkiinjäämisen taistelu ja ikuinen
konflikti. Vahvat voittavat aina heikot, ja tämä mahdollistaa kehityksen
tapahtumisen. Tämä näkemys on koteloituneena hänen kirjalleen The Origin
of Species (Lajien synty) antamassaan alaotsikossa: "The Origin of Species
by Means of Natural Selection or the Preservation of Favoured Races in
the Struggle for Life"("Lajien synty luonnonvalinnan kautta tai elämän
taistelun suosimien rotujen säilyminen").
Lisäksi Darwin esitti, että "taistelu henkiinjäämisestä" pätee myös ihmisrotujen
välillä. Mielikuvituksellisen väitteen mukaan "suositut rodut" olivat
voittoisia taistelussa. Suosittuja rotuja Darwinin mukaan olivat valkoiset
eurooppalaiset. Afrikkalaiset ja aasialaiset rodut olivat jääneet jälkeen
henkiinjäämisen taistelussa. Darwin meni tätä pitemmälle ja esitti, että
nämä rodut pian häviäisivät henkiinjäämisen taistelun kokonaan ja siten
katoaisivat.
Jonain tulevana aikana, ei kovin kaukaisena
vuosisadoilla mitattuna, sivistyneet ihmisrodut miltei varmasti hävittävät
ja syrjäyttävät villit rodut kaikkialla maailmassa. Samanaikaisesti ihmisapinat...
epäilemättä hävitetään. Kuilu ihmisen ja hänen lähimpien sukulaistensa
välillä kasvaa, kun se siirtyy toivomme mukaan jopa kaukasialaista sivistyneemmän
ihmisen ja yhtä alhaisen apinan kuin paviaanin välille neekerin tai australialaisen
ja gorillan väliltä. (1)
Intialainen antropologi Lalita Vidyarthi selittää, miten Darwinin teoria
toi rasismin sosiaalitieteisiin:
Aikakauden sosiaalitieteilijät toivottivat hänen (Darwinin)
oppinsa lämpimästi tervetulleeksi, ja he uskoivat ihmiskunnan saavuttaneen
useita evoluution tasoja, jotka huipentuivat valkoisen miehen sivistyksessä.
1800-luvun jälkipuoliskolla valtaenemmistö länsimaisista tiedemiehistä
hyväksyi rasismin tosiasiana. (2)
Darwinin innoituksen lähde: Malthusin häikäilemättömyyden teoria
Darwinin innoituksen lähde tässä aiheessa oli brittiläisen taloustieteilijän
Thomas Malthusin kirja An Essay on the Principle of Population (Essee
väestöperiaatteesta). Malthus laski, että ihmisväestö kasvaa nopeasti,
jos se jätetään selviytymään omin neuvoin. Hänen mukaansa pääasialliset
vaikuttavat tekijät, jotka pitävät väestön hallinnassa, ovat onnettomuudet
kuten sota, nälänhätä ja sairaudet. Tämän raa´an väitteen mukaan joidenkin
ihmisten on kuoltava, jotta toiset voisivat elää. Olemassaolo alkoi tarkoittaa
"pysyvää sotaa".
Malthusin ajatukset olivat 1800-luvulla laajasti hyväksyttyjä. Erityisesti
eurooppalaisen yläluokan älymystö tuki hänen julmia ajatuksiaan. Artikkelissa
'The Nazis' Secret Scientific Agenda' (Natsien salainen tieteellinen agenda)
Malthusin väestönäkemyksille 1800-luvun Euroopassa annettua merkitystä
on kuvailtu seuraavasti:
1800-luvun alkupuoliskolla kaikkialla Euroopassa hallitsevien
luokkien jäsenet kokoontuivat keskustelemaan vasta keksitystä "väestöongelmasta"
ja suunnittelemaan keinoja panna täytäntöön Malthusin toimeksianto köyhien
kuolleisuuden lisäämiseksi: "Sen sijaan, että korostaisimme köyhille puhtautta,
meidän olisi rohkaistava päinvastaisia tapoja. Kaupungeissamme meidän
pitäisi tehdä kadut kapeammiksi, ahtaa enemmän ihmisiä taloihin ja tavoitella
kulkutautien paluuta. Maaseudulla kylät olisi rakennettava lähelle seisovia
lammikoita ja asutusta olisi erityisesti rohkaistava soisilla ja epäterveellisillä
alueilla" ja niin edelleen.3
Tämän julman politiikan ansiosta heikot ja henkiinjäämisen taistelussa
hävinneet tuhoutuisivat ja siten nopea väestönkasvu saataisiin tasapainotetuksi.
Tätä niin sanottua "köyhien sortamisen" politiikkaa todella toteutettiin
1800-luvun Britanniassa. Pystytettiin teollisuusjärjestelmä, jossa kahdeksan-
ja yhdeksänvuotiaat lapset pantiin työskentelemään hiilikaivoksissa kuusi
tuntia päivässä ja tuhansia kuoli hirvittävissä olosuhteissa. Malthusin
teorian vaatima "henkiinjäämisen taistelu" johti miljoonien brittiläisten
kärsimysten täyttämään elämään.
Nämä ajatukset vaikuttivat Darwiniin. Hän sovelsi konfliktin käsitettä
kaikkeen luontoon ja esitti, että vahvimmat ja elinkelpoisimmat selviytyvät
voittajina tästä olemassaolon taistelusta. Lisäksi hän väitti, että niin
sanottu henkiinjäämisen taistelu on oikeutettu ja muuttumaton luonnonlaki.
Toisaalta hän kiistämällä luomisen kehotti ihmisiä hylkäämään uskonnolliset
käsityksensä. Siten hän hyökkäsi kaikkia eettisiä arvoja vastaan, jotka
voisivat osoittautua esteiksi henkiinjäämisen taistelun armottomuudelle.
Näiden väärien ajatusten levittäminen johti ihmisiä häikäilemättömyyteen
ja julmuuteen ja aiheutti siten ihmiskunnalle raskaan laskun maksettavaksi
1900-luvulla.
Mihin "viidakon laki" johti: fasismiin
Samalla kun darwinilaisuus ruokki rasismia 1800-luvulla, se muodosti perustan
ideologialle, joka kehittyi ja peitti maailman vereen 1900-luvulla, natsismin.
Natsi-ideologioissa on nähtävissä voimakas darwinilainen vaikutus. Kun
tutkii tätä Adolf Hitlerin ja Alfred Rosenbergin muotoilemaa teoriaa,
kohtaa sellaisia käsitteitä kuin "luonnonvalinta", "valikoitu parittelu"
ja "henkiinjäämisen taistelu rotujen välillä", joita toistetaan kymmeniä
kertoja "Lajien synnyssä". Kun Hitler nimesi teoksensa "Mein Kampf" (Taisteluni),
häntä innoittivat darwinilainen taistelu henkiinjäämisestä ja periaate,
että elinkelpoisin perii voiton. Hän puhuu erityisesti rotujen välisestä
taistelusta:
Historia huipentuisi uuteen tuhatvuotiseen vertaansa
vailla olevan loistokkaaseen keisarikuntaan, joka perustuisi uuteen, luonnon
itsensä määräämään rodulliseen hierarkiaan.4
Vuoden 1933 puoluekokouksessa Nürnbergissä Hitler julisti, että "ylempi
rotu alistaa alemman rodun... oikeus, jonka voi nähdä luonnossa ja jota
voidaan pitää ainoana ajateltavissa olevana oikeutena".
Melkein kaikki asiaan perehtyneet historioitsijat tunnustavat tosiasiaksi,
että darwinilaisuus vaikutti natseihin. Historioitsija Hickman kuvaa darwinilaisuuden
vaikutusta Hitleriin seuraavasti:
(Hitler) vahvasti uskoi evoluutioon ja julisti sitä.
Mikä hyvänsä hänen mielenhäiriönsä syvempi, perustavampi monimutkaisuus
olikaan, on varmaa, että (taistelun käsite oli tärkeä, koska)... hänen
kirjansa, Mein Kampf, toi esille joukon evolutionistisia ajatuksia, erityisesti
niitä, jotka korostivat taistelua, elinkelpoisimpien henkiinjäämistä sekä
heikkojen hävittämistä paremman yhteiskunnan luomiseksi.5
Näillä näkemyksillään vaikuttanut Hitler vei maailman ennennäkemättömään
väkivaltaan. Moniin etnisiin ja poliittisiin ryhmiin ja erityisesti juutalaisiin
kohdistettiin hirvittävää julmuutta ja teurastusta natsien keskitysleireillä.
Toinen maailmansota, joka alkoi natsien maahanhyökkäyksellä, maksoi 55
miljoonaa ihmishenkeä. Maailmanhistorian suurimman murhenäytelmän taustalla
on darwinilaisuuden käsite "henkiinjäämisen taistelusta".
Verinen liitto: darwinilaisuus ja kommunismi
Kun fasistit ovat darwinilaisuuden oikealla laidalla, vasemmalla ovat
kommunistit. Kommunistit ovat aina kuuluneet Darwinin teorian kiihkeimpiin
kannattajiin.
Darwinilaisuuden ja kommunismin suhde periytyy kummankin opin perustajista
asti. Marx ja Engels, kommunismin perustajat, lukivat Lajien synnyn heti,
kun se ilmestyi, ja ällistyivät sen "dialektisen materialismin" asennetta.
Marxin ja Engelsin välinen kirjeenvaihto osoittaa, että he sanoivat Darwinin
teorian sisältävän "luonnonhistoriallisen perustan kommunismille". Engels
ylisti Darwinia kirjassaan The Dialectics of Nature (Luonnon dialektiikka),
jonka hän kirjoitti Darwinilta saamiensa vaikutteiden alaisena, ja hän
pyrki antamaan oman panoksensa teoriaan luvussa nimeltä "The Part Played
by Labour in the Transition from Ape to Man"' ("Työn osuus siirtymässä
apinasta ihmiseen").
Marxin ja Engelsin jalanjälkiä seuranneet venäläiset
kommunistit kuten Plekhanov, Lenin, Trotski ja Stalin hyväksyivät Darwinin
evoluutioteorian. Plekhanov, jota pidetään venäläisen kommunismin perustajana,
piti marxismia "darwinilaisuuden sovelluksena sosiaalitieteissä".6
Trotski sanoi: "Darwinin teoria
on korkein voitto koko orgaanisen aineen alueen dialektiikassa."7
Darwinilaisella koulutuksella oli keskeinen osuus kommunistikaadereiden
muodostamisessa. Historioitsijat ovat todenneet esimerkiksi, että Stalin
oli nuoruudessaan uskonnollinen mutta kääntyi ateistiksi Darwinin kirjojen
vuoksi.8
Kommunistivallan Kiinan perustanut ja miljoonia ihmisiä
surmannut Mao totesi avoimesti, että "kiinalainen
sosialismi on perustettu Darwinille ja hänen evoluutioteorialleen".
9
Harvardin yliopiston tutkija James Reeve Pusey käsittelee
yksityiskohtaisesti Darwinin vaikutusta Maoon ja kiinalaiseen sosialismiin
tutkimuksessaan China and Charles Darwin (Kiina ja Charles Darwin).10
Lyhyesti sanottuna evoluutioteorian ja kommunismin välillä on katkeamaton
yhteys. Teoria väittää, että elävät olennot ovat sattuman tuotteita, ja
tarjoaa niin sanottua tieteellistä tukea ateismille. Kommunismi, ateistinen
ideologia, on tästä syystä tiukasti sidottu darwinilaisuuteen. Lisäksi
evoluutioteoria esittää, että kehitys luonnossa on mahdollista konfliktin
(toisin sanoen "henkiinjäämisen taistelun") ansiosta, ja tukee "dialektiikan"
käsitettä, joka on perustava kommunismissa.
Jos ajattelemme kommunistista "dialektisen konfliktin" käsitettä, joka
"murhakoneena" tappoi 120 miljoonaa ihmistä 1900-luvun aikana, ymmärrämme
paremmin darwinilaisuuden maapallolle tuottaman tuhon ulottuvuudet.
Darwinilaisuus ja terrorismi
Kuten olemme tähän mennessä nähneet, darwinilaisuus on erilaisten ihmiskunnalle
1900-luvulla tuhoa merkinneiden väkivallan ideologioiden perustana. Darwinilaisuudelle
on kuitenkin ominaista "eettinen ymmärrys" tai "menetelmä", joka voi vaikuttaa
erilaisiin maailmankuviin. Tämän ymmärryksen tai menetelmän taustalla
oleva perustava käsite on "taistelu niitä vastaan, jotka eivät kuulu meihin".
Tämän voi selittää seuraavasti: Maailmassa on erilaisia uskomuksia, maailmankuvia
ja filosofioita. Nämä voivat nähdä toisensa yhdellä kahdesta vaihtoehtoisesta
tavasta.
1) Ne voivat kunnioittaa niiden olemassaoloa,
jotka kuuluvat "toisiin", ja pyrkiä vuoropuheluun niiden kanssa inhimillisen
menetelmin.
2) Ne voivat valita taistelun toisia vastaan
ja pyrkiä varmistamaan oman edun vahingoittamalla toisia, toisin sanoen
käyttäytyä kuin eläimet.
Terrorismiksi kutsumamme kauheus on vain jälkimmäisen näkemyksen ilmaus.
Kun pohdimme näiden kahden lähestymistavan eroa, näemme darwinilaisuuden
ihmisten alitajuntaan painaman ajatuksen ihmisestä taistelevana eläimenä
erityisen vaikuttavana. Konfliktin tien valitsevat yksilöt ja ryhmät eivät
ehkä ole koskaan kuulleet darwinilaisuudesta ja sen ideologian periaatteita.
Mutta silti he kannattavat näkemystä, jonka filosofinen pohja on darwinilaisuudessa.
Tämän näkemyksen oikeutukseen heidät saavat uskomaan sellaiset darwinilaisuuteen
perustuvat iskulauseet kuin "Tässä maailmassa vahvat jäävät henkiin",
"Isot kalat syövät pienet kalat", "Sota on hyve" ja "Ihminen edistyy käymällä
sotaa." Jos darwinilaisuutta ei olisi, nämä väitteet olisivat vain tyhjiä
iskulauseita.
Itse asiassa jos darwinilaisuuden poistaa, ei jää jäljelle mitään konfliktin
filosofiaa. Kolme jumalallista uskontoa, joita useimmat maailman ihmiset
tunnustavat, islam, kristinusko ja juutalaisuus, kaikki vastustavat väkivaltaa.
Kaikki kolme uskontoa haluavat tuoda rauhan ja sopusoinnun maailmaan ja
vastustavat viattomien ihmisten tappamista, julmuutta ja kidutusta. Konflikti
ja väkivalta loukkaavat Jumalan ihmiselle asettamaa moraalisuutta ja ne
ovat epänormaaleja ja ei-toivottuja käsitteitä. Darwinilaisuus kuitenkin
näkee ja esittää konfliktin ja väkivallan luonnollisina, oikeutettuina
ja oikeina käsitteinä, joiden täytyy toteutua.
Jos jotkut ihmiset harjoittavat terrorismia käyttäen islamin, kristinuskon
tai juutalaisuuden käsitteitä ja symboleja ja näiden uskontojen nimissä,
voi tämän vuoksi olla varma, että ne ihmiset eivät ole muslimeja, kristittyjä
ja juutalaisia. He ovat todellisia sosiaalidarwinilaisia. He piiloutuvat
uskonnon kaavun alle, mutta he eivät ole aitoja uskovia. Vaikka he väittävät
palvelevansa uskontoa, he ovat itse asiassa uskonnon ja uskovien vihollisia.
He tekevät häikäilemättä uskonnon kieltämän rikoksen ja tekevät sen tavalla,
joka tahraa uskonnon mainetta.
Tämän vuoksi maapallon vitsauksen, terrorismin juuret eivät ole yhdessäkään
jumalallisista uskonnoista vaan ateismissa ja sen ilmaisussa meidän aikanamme:
darwinilaisuudessa ja materialismissa.
ISLAM EI OLE TERRORISMIN LÄHDE VAAN RATKAISU SIIHEN
Jotkut ihmiset, jotka sanovat toimivansa uskonnon nimissä, saattavat
ymmärtää uskontonsa väärin tai toteuttaa sitä väärällä tavalla. Tämän
vuoksi on virhe muodostaa kuvaa uskonnosta näiden ihmisten toiminnan perusteella.
Paras tapa ymmärtää islamia on sen pyhän lähteen kautta. Islamin pyhä
lähde on Koraani, ja Koraanin mallin mukainen moraalisuus, islam, on täysin
erilainen kuin siitä joidenkin länsimaisten ihmisten mielessä muodostunut
kuva. Koraani perustuu moraalisuuden, rakkauden, myötätunnon, armon, nöyryyden,
uhrautuvaisuuden, suvaitsevaisuuden ja rauhan käsitteille, ja todella
näiden moraalisten periaatteiden mukaan elävä muslimi on erittäin hienostunut,
ajattelevainen, suvaitsevainen, luotettava ja mukautuva. Ympärillään oleville
hän antaa rakkautta, kunnioitusta, rauhaa ja elämänilon tunnetta.
Islam on rauhan ja hyvinvoinnin uskonto
Sanalla islam on arabian kielessä merkitys "rauha". Islamin uskonto tuli
tarjoamaan ihmisille rauhan ja hyvinvoinnin täyttämän elämän, jossa Jumalan
ikuinen armo ja myötätunto saavat ilmaisunsa maailmassa. Jumala kutsuu
kaikki ihmiset hyväksymään Koraanin moraaliset opetukset mallina, jossa
armo, myötätunto, suvaitsevaisuus ja rauha voidaan kokea maailmassa. Suurassa
al-Baqara säkeessä 208 annetaan tämä määräys:
Te jotka uskotte! Tulkaa täydellisesti rauhaan (islamiin). Älkää seuratko
Saatanan jalanjälkiä. Hän on teille kertakaikkinen vihollinen.
Kuten tästä säkeestä näkee, ihmiset voivat kokea hyvinvoinnin vain hyväksymällä
islamin ja elämällä Koraanin moraalisten opetusten mukaisesti.
Jumala tuomitsee ilkityön
Jumala on määrännyt ihmiskunnan välttämään pahaa; hän on kieltänyt epäuskon,
moraalittomuuden, kapinan, julmuuden, hyökkäävyyden, murhan ja verenvuodatuksen.
Ne, jotka eivät noudata tätä Jumalan käskyä, kulkevat Saatanan jalanjäljissä,
kuten sanotaan edellä lainatussa säkeessä, ja ovat omaksuneet Jumalan
selvästi lainvastaiseksi julistaman asenteen. Monista tätä käsittelevistä
säkeistä on tässä vain kaksi:
Mitä tulee niihin, jotka rikkovat Jumalan sopimuksen, kun se on hyväksytty,
ja hajottavat sen, minkä Jumala on määrännyt yhdistettäväksi, ja aiheuttavat
turmelusta maailmassa, heidän ylleen tulee kirous. Heillä on pahuuden
majapaikka. (Surat ar-Ra'd, 25)
Tavoitelkaa tuonpuoleisen asuntoa sen avulla, minkä Jumala on antanut
teille, unohtamatta osuuttanne maailmasta. Ja tehkää hyvää niin kuin Jumala
on ollut hyvä teille. Älkääkä yrittäkö aiheuttaa pahaa maailmassa. Jumala
ei rakasta ilkityöntekijöitä. (Surat al-Qasas, 77)
Kuten näemme, Jumala on kieltänyt islamin uskonnossa kaikki pahansuovat
teot, myös terrorismin ja väkivallan, sekä tuominnut ne, jotka tekevät
sellaisia tekoja. Muslimi tuo kauneutta maailmaan ja parantaa sitä.
Islam puolustaa suvaitsevaisuutta ja sananvapautta
Islam on uskonto, joka vaalii elämän, käsitysten ja ajatuksen vapautta.
Se on kieltänyt jännitteen ja konfliktin ihmisten keskuudessa, panettelun,
epäluulon ja jopa kielteiset ajatukset toisesta yksilöstä.
Islam ei ole kieltänyt vain terroria ja väkivaltaa vaan myös vähäisimmän
jonkin toisen ihmisen pakottamisen johonkin käsitykseen.
Uskonnossa ei ole pakkoa. Oikea ohjaus on tullut selvästi erotetuksi
erehdyksestä. Jokainen, joka kieltää väärät jumalat ja uskoo Jumalaan,
on saanut kiinni varmimmasta kädensijasta, joka ei koskaan petä. Jumala
on Kaikkikuuleva, Kaikkitietävä. (Surat al-Baqara, 256)
Niinpä muistuttakaa, teidän tarvitsee vain muistuttaa. Ette voi pakottaa
heitä uskomaan. (Surat al-Ghashiyah, 22)
Kenenkään pakottaminen uskomaan uskonnon mukaan tai harjoittamaan sitä
on islamin hengen ja olemuksen vastaista, koska on välttämätöntä, että
usko hyväksytään vapaasta tahdosta ja omantunnon mukaan. Muslimit voivat
tietenkin vaatia toisiaan noudattamaan Koraanin moraaliohjeita, mutta
he eivät voi koskaan käyttää pakkoa. Missään tapauksessa yksilöä ei voi
taivutella harjoittamaan uskontoa tarjoamalla hänelle maallisia etuoikeuksia.
Voidaan kuvitella täysin päinvastainen yhteiskunnan malli: esimerkiksi
maailma, jossa ihmiset pakotetaan lailla harjoittamaan uskontoa. Sellainen
yhteiskuntamalli on täysin vastakkainen islamille, koska uskolla ja palvonnalla
on arvoa vain, kun ne kohdistuvat Jumalaan. Jos olisi järjestelmä, joka
pakottaisi ihmiset uskomaan ja palvomaan, ihmiset olisivat uskonnollisia
vain pelosta järjestelmää kohtaan. Uskonnon näkökulmasta on hyväksyttävää
vain, että uskontoa harjoitetaan ympäristössä, jossa omantunnon vapaus
on taattu, ja että sitä harjoitetaan Jumalan hyväksynnän saamiseksi.
Jumala on tehnyt viattomien ihmisten tappamisen laittomaksi
Koraanin mukaan yksi suurimmista synneistä on tappaa ihminen, joka ei
ole tehnyt mitään väärää.
...Jos joku tappaa toisen ihmisen - ellei se ole kostoksi jostakusta
toisesta tai hänen maailmalle aiheuttamansa turmeluksen vuoksi - se on
kuin hän olisi murhannut koko ihmiskunnan. Ja jos kukaan antaa elämän
toiselle ihmiselle, se on kuin hän olisi antanut elämän koko ihmiskunnalle.
Sanansaattajamme tulivat heidän luokseen selkeiden merkkien kanssa, mutta
sen jälkeenkin monet heistä tekivät ilkitöitä maapallolla. (Surat al-Ma'ida,
32)
Ne jotka eivät kutsu mitään muuta jumaluutta Jumalan rinnalla eivätkä
tapa ketään, jonka Jumala on tehnyt loukkaamattomaksi, paitsi kun siihen
on oikeus, eivätkä harjoita haureutta; kuka tahansa joka tekee niin, saa
pahan rangaistuksen. (Surat al-Furqan, 68)
Kuten näemme yllä olevista säkeistä, niitä, jotka tappavat viattomia
ihmisiä ilman syytä, uhataan kovalla rangaistuksella. Jumala on ilmoittanut,
että yhden ihmisen tappaminen on yhtä suuri synti kuin koko ihmiskunnan
tappaminen. Se joka kunnioittaa Jumalan valtaoikeuksia ei vahingoittaisi
edes yhtä yksilöä, saati tappaisi tuhansia viattomia ihmisiä. Ne, jotka
luulevat voivansa välttää tuomiota ja rangaistusta tässä maailmassa, eivät
koskaan vältä tilintekoa Jumalan ollessa läsnä viimeisenä päivänä. Siten
uskovat, jotka tietävät, että heidän on tehtävä tiliä Jumalalle kuoleman
jälkeen, kunnioittavat huolella Jumalan asettamia rajoja.
Jumala käskee uskovia olemaan myötätuntoisia ja armahtavaisia
Tässä säkeessä selitetään muslimin moraalisuus.
..olla yksi niistä, jotka uskovat ja vaativat toisiltaan järkähtämättömyyttä
ja vaativat toisiltaan myötätuntoa. He ovat Oikean Seuralaisia. (Surat
al-Balad: 17-18)
Kuten tästä säkeestä näkee, yksi tärkeimmistä Jumalan palvelijoilleen
lähettämistä moraalisäännöistä pelastuksen ja armon sekä Paratiisin saavuttamiseksi
on "vaatia toisiltaan myötätuntoisuutta".
Islam on kuvattu Koraanissa modernina, valistuneena, edistyksellisenä
uskontona. Muslimi on ennen kaikkea rauhan ihminen, hänellä on demokraattinen
asenne, hän on suvaitsevainen, sivistynyt, valistunut ja hän tuntee taiteita
ja tieteitä.
Muslimi, joka on kasvatettu Koraanin hienoilla moraaliopetuksilla, lähestyy
jokaista islamin odottamalla rakkaudella. Hän osoittaa kunnioitusta jokaista
ajatusta kohtaan ja arvostaa taidetta ja estetiikkaa. Hän on sovitteleva
minkä tahansa tapahtuman edessä, vähentää jännitteitä ja palauttaa sovun.
Tällaisista yksilöistä koostuvissa yhteiskunnissa on kehittyneempi sivistys,
korkeampi sosiaalinen moraali, enemmän iloa, onnea, oikeudenmukaisuutta,
turvallisuutta, yltäkylläisyyttä ja siunausta kuin useimmissa nykyajan
maailman moderneissa valtioissa.
Jumala on säätänyt suvaitsevaisuuden ja anteeksiantamuksen
Surat al-A'raf, säe 199, joka kehottaa "harjoittamaan anteeksiantamusta",
ilmaisee anteeksiantamuksen ja suvaitsevaisuuden käsitteen, joka on yksi
islamin uskon perusperiaatteista.
Islamin historiaa tarkasteltaessa nähdään selvästi, kuinka muslimit vakiinnuttivat
tämän Koraanin moraaliopetuksen tärkeän säännön sosiaaliseen elämäänsä.
Etenemisensä joka vaiheessa muslimit kumosivat laittomia käytäntöjä ja
loivat vapaan ja suvaitsevan ympäristön. Uskonnon, kielen ja kulttuurin
alueilla he tekivät mahdolliseksi aivan vastakkaisia kantoja edustaville
ihmisille elää saman katon alla vapaudessa ja rauhassa ja siten he antoivat
alaisuudessaan eläville hyötyä tiedon, vaurauden ja aseman muodossa. Samoin
yksi tärkeimmistä syistä, miksi suuri ja laajalle levinnyt ottomaanien
keisarikunta pystyi pitkittämään olemassaoloaan niin monta vuosisataa,
oli se, että sen elämäntapaa ohjasivat islamin tuomat suvaitsevaisuus
ja ymmärrys. Vuosisatoja muslimeille on ollut ominaista suvaitsevaisuus
ja myötätunto. Kaikkina aikoina he ovat olleet oikeudenmukaisimpia ja
armahtavaisimpia ihmisiä. Kaikki etniset ryhmät tässä monikansaisessa
yhteisössä harjoittivat vapaasti uskontoja, joita he olivat seuranneet
vuosia, ja nauttivat täysistä mahdollisuuksista elää oman kulttuurinsa
mukaan ja palvoa omalla tavallaan.
Todella, jo muslimien erityinen suvaitsevaisuus, kun sitä harjoitetaan
Koraanin määräämällä tavalla, voi tuoda rauhan ja hyvinvoinnin koko maailmaan.
Hyvä teko ja paha teko eivät ole sama asia. Vastaa pahaan
jollakin paremmalla ja jos sinun ja jonkun toisen välillä on vihamielisyyttä,
hänestä tulee kuin sydänystävä. (Surat al-Fussilat: 34)
Johtopäätös
Kaikki tämä osoittaa, että islamin ihmiskunnalle tarjoama moraaliopetus
tuo rauhan, onnen ja oikeudenmukaisuuden maailmaan. Nykyajan maailmassa
"islamilaisen terrorismin" nimissä tapahtuvat raakuudet ovat täydellisesti
erillään Koraanin moraaliopetuksista; ne ovat tietämättömien, kiihkoilevien
ihmisten tekoja, rikollisten, joilla ei ole mitään tekemistä uskonnon
kanssa. Ratkaisu näitä ihmisiä vastaan, jotka yrittävät tehdä raa'at tekonsa
islamin varjolla, on kertoa ihmisille Koraanin todellisesta moraaliopetuksesta.
Toisin sanoen islamin usko ja Koraanin moraaliopetus eivät ole terrorismin
ja terroristien tukijoita vaan parannuskeino, jonka avulla maailma voidaan
pelastaa terrorismin vitsaukselta.
|
